Taas vierähtänyt pieni tovi viimeisestä kirjoituksesta ja ajattelin jakaa teille kuvin viime syksyä, ensimmäistä viikkoani Suomessa lähes kahdeksan kuukauden Meksikossa olon jälkeen.
Mikä ikävä onkaan syksyn väriloistoa vaikka kohti kesää ollaankin menossa. Siinä oli silloin jotain samaa mitä kevään raikkaudessa. Koko kesä vierähti poissa Suomesta ja ensimmäinen viikko kotona oli minulle kuin alkukesän huumaa. Kun ensimmäiset aurinkoiset kävelyretket tehdään, nautitaan tihkusateista ja heitetään talviturkki!
Minä ja pikkuveikka sunnuntaikävelyllä.
Äidin kanssa mentiin muutamaksi päiväksi nauttimaan mökkimme rauhasta, joka sijaitsee Bromarvissa meren tuntumassa. Sitä paikkaa on aina ikävä ja sinne on päästävä! Oma mökkimme, ja myös muutaman muunkin perheen, on kaunis vanha punainen kansakoulu. Tilaa riittää. Sieltä löytyy myös pienen pieni puulämmitteinen pihasauna, joka tietenkin lämmitetään sinne päästyämme.
 |
| Sauna ja halkovaja. |
 |
| Saunanraikkaana. |
Meksikosta, etenkään Citystä ei merta löydy ja itse näin meren kasvattina sitä tietenkin kaipasin. Tuntui kurjalta kun en virallisesti ollut päässyt heittämään talviturkkia, joten mereen oli päästävä vaikka elettiin jo syys-lokakuun vaihdetta. Suunnattiin äidin kanssa lähirannalle, jossa uinti vaihtuikin lopuksi vain pulahdukseen. Vesi oli jäätävää, mutta oli se paleltumisen arvoista.
 |
| Kohti lähirantaa. |
 |
Mustikoiden ihan vihoviimeisintä satoa.
|
Lähirannalla meren syleilyssä.
 |
| Äiti aurinkoisena nauttien. |
 |
| Ei, ei olleenkaan kylmä. |
Innolla odotan milloin sitä tänä vuonna heittääkään talviturkin. Kohta alkaa olla jo aika!
Isää moikatessa tehtiin pitkä kävelylenkki syksyisessä maisemissa Munkkiniemessä ja sen rannassa. Lily siskokin pääsi mukaan nauttimaan luonnon helmasta.
 |
| Pikkanen halusi hierontaa ja rapsututsa. |
Lopuksi kotilöhöilyä siskosten kesken pitkän kävelyn väsyttäminä.
