Tlalpan tutuksi. Se on yksi kuudestatoista Mexico Cityn kaupunginosasta. Niistä itse asiassa suurin ja sijaitsee kaupungin eteläosissa. Näin lyhyesti.
Jäänyt kirjoittaminen taas kuukaudeksi sivualalle. Mutta annan sen itselleni anteeksi. Kuukausi sitten aloitin työt historiallisessa keskustassa meidän vakkarikahvilassa pääkadun varrella. Siellä on kulunut paljon aikaa ja kotona sitten lepäämiseen ja pikkaisen kanssa käpertymiseen. Nyt kädet ovat jo alkaneet syyhytä ja ajattelin näin kuukauden työskentelyn kunniaksi kirjoittaa paikasta, jossa juhlistimme duunipaikan saamista.
Päivä ennen kuin aloitin työt, lähdimme hoitamaan asioita Tlalpanin kaupunginosaan ja siinä metrobussissa istuen tuli soitto paikan vahvihtumisesta. Asioiden jälkeen päätimme kävellä Tlalpanin keskustaan. Siellä en ollut aikaisemmin käynyt, joten oli kiva vaihteeksi nähdä uusia kulmia. Kävelimme keskusaukiolla, kävimme skoolaamassa kahvilassa, missä saat parhaat omenapiirakat Alanin mukaan (maistoin ja vahvistan hänen lausuntonsa) ja leikimme puistossa. Oli kaunis sää, ei kylmä, eikä liian kuuma, juuri täydellinen! Sain työpaikan ja aurinko hymyili. Kuvin pääsette laajemmin tuttustumaan ihanaan Tlalpaniin. Täältä nurkilta voisin kyllä ostaa asunnon. Rauhallsista ja kotoisaa.
Lyhyestä virsi kaunis! On ollut ihana palata töihin ja saada jotain omaa. Pikkaista kauhea ikävä, mutta tiedän hänen olevan hyvissä huomissa. Aamuisin nautimme aamupuurot yhdessä pöydän ääressä pilke silmäkulmassa.
 |
| Nimikyltti ja työ mä! |
