Día del niño

Hyvää kansainvälistä lastenpäivää. 20. marraskuuta vuonna 1954 YK:n yleiskokouksen aloitteesta tätä on juhlittu. Lasten oikeuksien päivä. Monet maat viettävät tuolloin, mutta toiset maat ovat valinneet ihan toisen päivän kalenterista. Meksikossa sitä vietetään 30. huhtikuuta eli tänään.

Tämän johdosta ihanaa päivää kaikki lapset! Kohdelkaa aikuiset heitä hyvin, lahjaksi pusuja ja haleja, rakkautta. Ihan sitä samaa kuin kaikkina muinakin päivinä tulee viljellä. Nyt vain vielä tuplasti!

 

"Pysy aina pikku lapsena ja lintuja, älä koskaan aikuistu...!"

Suomi kutsuu - Porvoo kesä

Nyt se on virallista, varmaa, ihan oikeasti varmaa, niin varmaa, että liput on jo taskussa. Tullaan kesäksi Suomeen! Muutama kuukausi nauttimaan Suomen suvesta, rakastan.

Meidän kesä on todella kaunis. Merituuli hiuksissa, metsiä kaikkialla, uimaan ja siitä juoksujalkaa saunaan, mustikoita ja mansikoita, unettomia öitä, aurinko ei laske... Voisin jatkaa listaa pitkäänkin, mutta kyllä te tiiätte!

Viime kesänkin sain nauttia Suomesta kahden uuden rakkaan kanssa ja monen muun vanhan! Yksi ihana kesämuisto kahden uuden ja yhden vanhan rakkaan kanssa oli reissu Porvooseen. Auto alle ja menoksi. Päiväretki kyseessä, mutta juuri sopiva tehtäväksi pikkaisen kanssa.

Käveltiin pitkin vanhaa Porvoota ja ihastelimme taloja sekä pikku pikku putiikkeja. Yhdestä löysimme myynnistä pienen pieniä lahjapaketteja tytöille ja ostin yhden meidän omalle. Söpö ajatus, sisältä löytyi rasia ja sydäntarra. Toteutus ei ollut ihan kymppi ja rasia hajosi käsiin, mutta ei se niin nokonuukaa ole. Kaupasta ostimme salaatit ja kävimme joenrantaan nauttimaan eväät. Jälkkäreillä käytiin keskustorin kahvilassa syömässä pullat.

 

  

  

  

  

  

Porvoo on kaunis kesäkaupunki, täytiipi palata taas tänä kesänä pyörähtämässä. Ehkä pikkaselle jäisi jo jotain mieleenkiin matkasta. Viime kerralla nukuttiin lähes koko matka kantoliinassa isin kanssa.

Aamutuimaan

Aamutuimaan, tykkään tästä sanasta. Tykkään aikaisista aamuista, hitaista aamuista, aamuista kun ei ole kiire minnekään. Tästä syystä varmaan herään kolme tuntia ennen töihin lähtöä. Tarvitsen vartin sängynlaidalla istumiseen, samalla heräillen. Tarvitsen seisoskeluhetkeni suihkussa ilman huolenhäivää. Aamulla pääkoppa toimii hitaalla ja on tarve miettiä jokainen asia muutamaan kertaan uusiksi. Tarvitsen siihen aikaa, en halua hosua.

Näin saan toteutettua pitkän ja rentouttavan aamun vaika lähtö kodista olisikin jo yhdeksän aikoihin. Eikä ollenkaan haittaa. Herään kun kaikki nukkuvat, käyn suihkussa ja valmistaudun. Aloitan aamupalan teon, pikkainen herää jossain välissä. Syödään ja nautitaan aamupala yhdessä, välillä isän kanssa ja välillä kaksin. Aamutuimaan on kaunein aurinko, valonpilkahdus yön jälkeen. Pieni säde kurkistaa ikkunasta verhojen läpi, olo on raukea.

Aamut pikkaisen kanssa ovat parasta aikaa. Etenkin kun meidän pieni ilopilleri herää aina hymyillen aamuun uuteen, hyvin harvoin on känkkäränkkä kainalossa. Köllitään jos on vapaata, syödään ja leikitään miten ehditään, mutta aina olemme yhdessä.

Viikko sitten oli yksi erityisen raukea aamu. Menin töihin vähän myöhemmin. Heräsimme, touhusimme ja söimme hyvin. Lopuksi laitoimme itsemme nätiksi, tyttö lähti abuelan kanssa juhliin ja minä töihin. Illalla taas kohtasimme ja höpöttelimme päivän tapahtumia.

  

 

Nukkumaan hymyssäsuin odottaen seuraavaa aamutuimaa <3

Synttärilounas.

Täytinpä viikko sitten kaksikymmentäkolme vuotta. Taas yksi vuosi vierähtänyt elämästä, mutta paljon on mahtunut tähän vuoteen. Pikkainen syntyi, valmistuin, muutimme Meksikoon… Muutama vuosi sitten en olisi osannut edes kuvitella missä, miten ja kenen kanssa juhlisin vuosia. Mutta en todellakaan valita seurasta.

Sunnuntaina 26. maaliskuuta heräsin normaalisti töihin. Söin aamupalan pikkaisen, Alanin ja hänen perheensä kanssa. Syötiin edellisen illan leivonnan tuotoksia, porkkanakakkua ja nautimme sen kahvin kera. Töihin vein toisen kakun maistiaisiksi. Siellä minua odotti yllätyksenä kermakakku kera mañanitojen, meksikolainen perinteinen synttärilaulu. Sain kortin ja lahjaksi lahjakortin ravintolaan missä työskentelen. Illalla kotona minua oli vastassa hymytyttö sekä herkkuruokani lautasella, molekanaa. Sopivan rauhallinen synttäripäivä.

Tiistaina suuntasimme pikkuperheinemme työpaikalleni Mumediin syömään kolmen ruokalajin illallisen. Söimme todellakin hyvin, maistellen eri lautasia menulta. Alkuun pyysimme tostaditas chulas guacamolella ja katkaraputacoja. Pääruuaksi itse valitsin hampurilaisen ja Alan lihakäristystä kera paprikan. Jälkiruuaksi jo pitkään olen halunnut maistaa paikan ihanan näköistä passiohedelmämoussea ja voin kertoa, että maku oli jopa parempi kuin miltä näyttää. Sopivan kirpeä, hiukan makea. Töissä ollessani katselen vesi kielellä ohi kiitäviä lautasia. Tällä kertaa sain maistella yllin kyllin ja lopuksi lähtö kotiin täysin vatsoin.

  

  

Kyseinen ravintola/kahvila on vanha vakkarimestamme. Usein olemme siellä käyneet kahvilla. Sääli on, että ennen siellä työskentelyä ei ole tullut maistettua muuta kuin paikan kahveja ja teitä sekä jälkiruokia. Ruokapuoli on jäänyt itseltäni täysin pimentoon. Nyt pikkuhiljaa koko paikan herkut avautuvat minulle. Paikka sijaitsee aivan Mexico Cityn historiallisen keskustan pääkadun varrella. Jos Meksikoon eksytte käykää ihmeessä testaamassa.

Kiitos kaikille synttäreistä, oli ihanaa!