Joulun välipäivien jälkeen suunnattiin sinne koko perheen voimin, valmiina jonottamaan. Tähdättiin, että oltaisiin vähän ennen museon avaamista paikalla. Viisi minuuttia ennen oltiin ovilla ja jono ylettyi jo Foorumille oville... No onneksi hyvä seura, lämpimät kaakaot ja macaronsit saivat kaksi tuntisen odottelun sujumaan yllättävän leppoisasti.
Lopulta sisällä ja innolla odottaen mitä tuleman pitää. Ja pakko kehua, kyllä jonotus kannatti. Kerran aikaisemmin olen yhtä kauan jonottanut Effeil-torniin, ja sitä kokemusta en ikinä unohda. Hyvää kannattaa odottaa ja valita tarkkaan mitkä ovat odottamisen arvoisia kohteita.
TeamLabilla oli neljä eri kokoista salia käytössä, ja jokaisessa eteen avautui täysin uusi maailma väreineen, liikkeineen ja kuuloelämyksineen. Nautin todella. Ehdin olla siellä noin puolitoista tuntia, vaellella ympäriinsä ,ja toiset mokomat olisin viihtynyt lisääkin. Todella rauhoittavaa ja unen omaista. Nautin, kun sain antautua ympärillä tapahtuvalle ilman kiirettä. Isoimpaan saliin oli levitelty säkkituoleja. Niille pääsi makaamaan ja katsomaan seiniä pitkin virtaavien katkoviivojen liukuvan aina kattoon asti lopulta päätyen suureen mustaan aukkoon, hyptonisoivan musiikin soidessa. Tunnetta on vaikea kuvata, mutta sisällä myllersi rauha ja kauneus.
Eniten tykkäsin aaltohuoneesta, TeamLab saisi sen joskus tulevaisuudessa rakentaa omaan kotiini. Aina olen merestä nauttinut ja tässä pääsit sen lähelle, sisälle. Aallot pauhasivat, pauhasivat ja pauhasivat. Sitä olisi voinut katsoa loputtomiin. Musiikki lähellä. Pääsin kerran saliin niin, että kanssani siellä oli vain muutama ihminen. Istuin keskelle salia ja vain nautin taiteesta.
Viimeisen salin päälle neljän minuutin esitys oli myös todella vaikuttava, mutta loppui valitettavasti turhan lyhyeen. Päättyi rauhalliseen lipumiseen. Odotin jotain viimeistä sysäysta, ja jotkut muutkin ovat sanoneet samaa. Mutta tuokin osio oli muuten upea, sekin oli muuten upea, ja kaikki muu sykähdyttävää.
Jos ja kun teamLab tulee myöhemmin Suomeen, suosittelen käydä tutustumassa heidän työhönsä. Tai jos ei malta odottaa, löytyy Tokiosta heidän oma museonsa teamLab Borderless, olen paikasta nähnyt esittelyvideon, huoneita löytyy kymmenittäin unen ja fantasian rajamaailmasta.
Un nuevo museo, Amos Rex
En el verano pasado abrieron un nuevo museo en Helsinki, en el mero centro, Amos rex. Es un museo de arte contemporaneo unificado con el modernismo del 1900 y con las culturas antiguas. A ver que está museo nos dará a nuestra pequeña ciudad qué está creciendo mucho.
Su primera expocición era de teamLab, que es un equipó grande de diferentes talentos. Hacen instalaciones digitales en las cuáles la gente puede caminar. De echo, tienen su propio museo en Tokyo, teamLab Borderless.
Hicieron un buen trabajo, construyeron a Amos Rex un espacío muy bonito. La expocición me encantó. Nunca en mi vida no he visto nada igual. ¡Ojalá vendrán a México también!
Heran cuadro salas hermosas, diferentes, bonitas y extraordinarias. En la primera sala hubo olas, muchas olas con una musica relajada. Tanto qué me encanta el mar, ese cuarto fue mi favorito. Lo quiero tener en mi casa, por fa. Estuve en el museo una hora y medio, pero hubiera podido estar unos dos horas más fácilmente. Hasta regresé a la primera sala y fue bien porque solo hubo unas dos personas más que yo. Me senté en el medio del cuarto y sentí las olas.
En la sala más grande había colchones en el piso para qué puedas acostarte, para poder ver cómo las rayas mueven del piso a lo largo de la pared hasta un ojo negro en el techo. Ahí acostado uno olvida que en la sala hay muchas otras personas también.
Una sala era llena de espejos, todos proyectado con muchas rayas de color. Había cocodrilos, pajaritos, lajartijas y mariposas por todos lados. Si tocaste al suelo o a la pared se aparecieron flores abajo de tus pies y de tus manos. En un cuarto al lado era posible crear tu propio animal, te dieron uno dibujo blanco y negro de un animal y tú le diste el color. Lo escanearon y así tu animal nació y salió del cuarto, y pudiste seguir cómo tu animal andaba en la sala. Hubiera sido bonito ir a esta sala junto con mi niñita. Le hubiera encantado, y de echo, había muchos niños corriendo de un lado al otro.
Fue muy bonito todo. Es muy difícil captar el ambiente con las palabras y con las fotos, pero intenté y abajo les presento algunas fotos.
