Pienen ensimmäinen telttaretki toteutettiin kesäkuussa, neljävuotiaana. Omastakin telttailusta on jo yli viisi vuotta ja sekin Ilosaaren leirintäalueella. Haaveena on jo jonkin aikaa ollut retkeily, telttailu ja ajan kanssa vaellus. Yksin ja yhdessä.
Lapsena tehtiin parin päivän telttailuja etenkin Bromarvin kesissä syrjäisille rannoille ja lähisaariin monen perheen voimin. Ne ovat olleet ihania kesämuistoja.
Tästä intoutuneena halusin aloittaa telttailun yhdeltä vakkari piilorannalta, missä useampanakin kesänä telttailtiin. Tällä kertaa lähdettiin yhdeksi yöksi pikkaisen ja veljeni voimin. Matkaa rannalle on joitakin kilometrejä pyörällä metsän laitaan ja siita noin 20-30 minuutin kävely rantaan. Pieni jaksoi hienosti kävellä koko matkan, takas tullessa iski väsy ja vuoroin kannettiin kävelyn ohella.
Mukavaa oli. Toki varattiin vähän liian vähän vettä mukaan ja vaatteita oli ihan liikaa. Paljon on vielä opittavaa, mutta tekemällä sitä oppii ja ymmärtää mitä mukaan tarvitsee ja paljonko. Ihanaa oli se, ettei pienin vierastanut telttailua ollenkaan. Tyytyväisesti kömpi telttaan ja nukahti. Etenkin kun päivä oltiin kävelty ja leikitty ikuisuus meressä.
Tästä yhteinen harrastus alkaa. Odottelen jo lapin vaelluksia, kunhan neiti vähän vielä kasvaa ja oma kokemus karttuu.
....................................
Fuimos acampar la primera vez con la chamaquita. De echo hace ya más de cinco años que yo fue la ultima vez y eso fue en un festival en la area de camping. Hace un tiempo he deseado a empezar a ir más a la naturaleza, quedarme a dormir ahí a una tienda y ir a haces caminatas.
Cuando era niña nos fuimos acampar por unos noches por las playas escondidas del Bromar, Finlandia, donde se ubica nuestra casa de campo. Igual a veces nos fuimos a dormir con mucha gente a las islas cerca de la costa
Por esto quise llevar a la chamaquita a una playa escondida donde he ido mucho de niña. Esta vez fuimos con la chamaquita, con mi hermano y yo por una noche acampar a la playa. Es unos kilometros con bizi de nuestra casa de campo, y luego de ahí caminando por el bosque unos 20-30 minutos.
Al final todo nos fue bien. Pues casi se nos termino el agua potable y tenia demasiado ropa. Claro es una cosa de abrender y enteder cuanto se nesecita cada cosa y comida. Pero lo bueno es que mi chiquita le gusto ir acampar. Entro a la tienda sin proncas y quedo dormida, pues claro, tambien habia caminado mucho ese día y nadamos un montön.
Empezando un pasatiempos nuevo con la chiquita. Esperando que yo habrendo más sobre de acampar y que la chiquita cresca para ir a laponia a hacer caminatas de varios dias.
