Mä niin tykkään näistä maisemista!

Mexico Cityssä asun etelän suunnassa Copilcossa, lähellä metroasemaa. Olen saanut täältä vuokrattua huoneen hyvältä äidin ystävältä A:lta, ja onneksi näin! Tämä seutukin on todella nättiä, kelpaa lähteä lenkille tai päiväkävelylle.

Jacaranda-puu kuvan oikealla puolella, ehkä yksi mun lemppareista!
 Puu kukkii pari kuukautta vuodessa ja nyt on
onneksi sen aika.

Sinistä taivastakin pilkistää lehvustojen katveesta.

Tiedän, autotalli, mutta mä vaan tykkäsin siitä!

Orkideapuu.

Pikkukujia löytyy sieltu sun täältä
näiltä seuduilta ja mukulakivet!

Tykkään Meksikon taloissa erityisesti siitä,
että  harvoin löytyy symmetrisuutta tai yhtenäistä
linjaa talojen ulkoasuissa ja kaikki
värikombinaatiot ovat sallittuja.

Meiltä kävelee puolisen tuntia Viveroksen puistoon, missä monet käy juoksemassa, ja siellä on vartiointi. Kävelymatka puistoon on täynnä mitä ihanimpia katuja ja kukkia, ja eri reittejä riittää.

 Tämä blogipostaus on nyt aika fiilistelyä ja kuvatäyteistä, mutta joskus näinkin!

Viveroksen puiston juoksumaastoa, rauhallista ja kaunista. 

Varjojakin onneksi löytyy, mutta aurinko pääsee
silti kauniisti läpi.

Vihreetä, vihreetä, vihreetä!

Viveroksen lähellä on Coyoacán, joka on myös ihanaa aluetta. Paljon museoita ja suuri toriaukio missä myydän vähän kaikkea. Ja tietenkin Frida Kahlon sininen talo, joka toimii myös museona. Kaikki ketä minua yhtään tuntee tietää, että hän on lempitaiteilijoitani! Aina pakko suorittaa ainakin yksi vierailu sinne Meksikon aikana, mutta ei vielä. Sain myös kuulla, että Coyoacánissa on museo, joka on varattu Kahlon asusteille, pitänee lisätä to do listaan!

Minä ja kaktus!

Miksi ei voisi olla useampaa kotimaata tai -kaupunkia!

Pidän kahta paikkaa kotina täällä Meksikossa. Toinen niistä on Mexico City, missä parhaillaan asun. Cityssä asuu pääasiassa kaikki sukulaiset, ja on siksi ehkä tärkein paikka itselleni Meksikossa. Toinen kotini on Jaliscon osavaltion pääkaupungissa Guadalajarassa. Se sijaitsee citystä noin 550 kilometriä luoteeseen, noin kahdeksan tunnin bussimatkan päässä. Siellä asuin ensin yksi- ja myöhemmin kuusi-vuotiaana noin vuoden verran ja kävin eskarin espanjaksi. Silloin opin puhumaan tätä paikallista kieltä kuin omaani, äidistäkin tuli mamá. Sääli vain, että Suomeen palattuani hiljalleen unohdin tuon taidon. Tämä matka toivottavasti korjaa tilanteen viiden kuukauden jälkeen, vaikka kielen tuottaminen edelleenkin aiheuttaa vähän hankaluuksia! Päivittäin kumminkin opin uusia sanoja ja ainakin työkavereilla on hauskaa!

Löysin Guadalajarasta yhden kadun mikä oli täynnä mitä suloisimpia taloja!

Ehdimme äidin kanssa käydä Guadalajarassa vain ihan muutaman päivän visiitillä, mutta sitäkin arvokkaammalla. Nuo päivät menivät kyllä paikasta toiseen juoksuksi, ystäviä tavaten. Majoituimme äidin hyvän ystävän R:n ja hänen miehensä luona. Siten pystyimme viettämään enemmän aikaa heidän kanssaan. R ja äiti ovat jo kaukaa ystäviä tehden töitä yhdessä yhden Meksikon alkuperäiskansan, wirarikojen kanssa.

Herkkuaamupalaa, hedelmiä ja kaikkea R:n luona.

Ja täältä löytyy myös ruisnäkkäriä!

Wirarika-kansan koru, sain 

lahjaksi R:ltä. 

Ei oltu kuuteen vuoteen kuultu yhdestä ihanasta naisesta B:sta, joka hoiti minua pienenä Guadalajarassa, mutta onneksi saatin toisen ystävän L:n kautta häneen yhteys ja ehdittiin vikana päivänä istumaan iltaa hänen kanssaan. Ihana nähdä ihmistä, kenen kanssa lapsena viettänyt paljon aikaa, ja myös hänen koko perheensä kanssa. Heitä en vielä valitettavasti ehtinyt moikata, mutta onhan minulla vielä aikaa tässä maassa! Samalla istumalla ehdimme moikata myös toista yhteistä tuttua L:ä, joka asui äidin ja minun kanssa samassa talossa vuonna 1995. Hän hoiti minua tuolloin vähän aikaa. L:llä on myös poika N, joka oli tuolloin noin viisi-vuotias. Hänet muistan vain kuvista. N:lle sopi onneksi ajankohta ja ehdittin häntäkin nähdä. Oli ihana nähdä kaikkia kolmea! Ja mikä sattuma, että N on tulossa kohta puoliin työskentelemään Mexico Cityyn elokuva-alalle. Ollaan samaan aikaan cityssä, kumpikin uusina. Voidaan yhdessä tutustua pääkaupunkiin ja luoda päiväkoti-ikäisinä alkanut ystävyys uusiksi.

Vähän ennen Guadalajaran reissua oli Mexico Cityssä serkkuni ristiäiset ja siellä yksi tyttö A kertoi tuntevansa suomalaisen tytön, joka paljastui olevan meidänkin tuttu. Pieni maailma, ei voi muuta sanoa! A asuu perheineen Guadalajarassa ja päätettiin ainakin yhtenä iltana yrittää siellä nähdä. Ainoa mahdollisuus oli tiistaina, jolloin ei Guadalajarassa kuulemma ole juurikaan konsertteja tai muuta menoa missään. Mentiin sitten syömään ja kävelemään läheisen kirkon aukiolle. Meidän oli tarkoitus mennä lähellä aukiota olevaan "Maz" -nimiseen modernin taiteen museoon, mutta kuultiinkin sen olevan kiinni tiistai-iltaisin. Museolla oli menossa keskustelutilaisuus, joten lopuksi vahtimestarit päästivät meidän museon tiloihin katsomaan näyttelyä, kunhan oltaisiin vain rauhallisesti. Ei kyllä Suomessa ikinä päästettäisi suljettuun museoon tutustumaan näyttelyyn! Täällä tuntuu välillä, että sääntöjä ei ole ihan pakko aina niin vahvasti noudattaa. Mutta onneksi päästiin. Museossa oli modernille taiteelle osin tyyppillisiä todella erikoisia teoksia, mutta yksi erityisesti nousi itselleni merkittäväksi. Huone oli täynnä kuvia sodasta ja sorrosta sekä tekstipätkiä kirjoista ja kirjeistä.

Guadalajaran kaupunki on itselleni aina ollut jotenkin arkinen. Tällä reissulla vasta tajusin, että täällähän on todella paljon upeita paikkoja ja kulttuurialueita. Ehkä en ole nähnyt muuta ympärilläni, koska näin vanhemmiten ei olla montaa päivää Meksikon reissulla oltu Guadalajarassa tai olen vanhempi ja osaan arvostaa näitä paikkoja enemmän. En tiedä, eikä ehkä tarvitsekaan. Mutta sen tiedän, että tulen katsastamaan ihan uusin silmin koko kaupungin läpi!

Plaza de la Liberazión

Yksi lempparipaikoistani Guadalajarassa on tähän mennessä ollut ITESO eli yksi kaupungin suurimmista yliopistoista. Ystävämme R työskentelee tässä yliopistossa ja vietin osan päivää siellä hänen ja äidin kanssa. Paikka on aivan hurmaava, kuin pieni kaupunki ja täynnä ihmisiä. Kaikkiaan koko yliopistolla työskentelee ja opiskelee noin 8 000 ihmistä. Mutta eniten tykkään siitä, miltä siellä näyttää! Kukkia ja puita joka paikassa. Alla on muutama kuva. Siellä on niin vihreetä! Aloin jo suunnitella, kuinka joskus voisin tulevaisuudessa opiskella siellä. Ehkä pääaineena voisi olla design. Aina saa lapsi haaveilla tulevaisuudesta!

Löysin Meksikon historiasta kiinnostavan
kirjan yliopiston kirjakaupasta,
nyt vain lukemaan!

Jotain uutta ja jotain kaunista

Ennen äidin paluuta Suomeen ehdittiin käydä tutustumassa aivan uusiin kaupunkeihin, ja ihastuin niihin ikihyviksi!

Matka alkoi San Miguel de Allendesta, joka on yksi Guanajuaton osavaltion kaupungeista neljän tunnin bussimatkan päässä Mexico Citystä luoteeseen. Seuraavana kohteena oli osavaltion pääkaupunki Guanajuato. Nämä kaksi kaupunkia ovat tunnetusti sen alueen kauneimpia paikkoja. Niistä et löydä ihania merimaisemia ja loppumattomia hiekkarantoja vuoristoisen sijaintinsa vuoksi, mutta sitäkin kauniimpaa kaupunkirakennelmaa ja suloisia pikkukujia putkahtelee joka kulman takaa. Kummatkin kaupungit on espanjalaisten valloittajien rakennuttamia ja värien kirjoa ei voi sanoin kuvailla!

San Miguel de Allenden kaduilta auringonlaskun aikaan.  

Punakeltainen väritys tuntuu olevan kummassakin kaupungissa
suuresti muodissa. 

Ehdittiin myös vähän kierrellä markkinoita. 

San Miguel de Allendeen lähdettiin moikkaamaan äidin vanhaa ystävää, jota en itse ole ikinä ennen nähnyt, ja äidilläkin jo yli 27 vuotta viimeisestä tapaamisesta. Kauan kadoksissa ollut ystävä, johon saatiin yhteys syksyllä ja meillä kävi tuuri, että asuu nyt perheineen Meksikossa. Jännittävin hetki oli bussiasemalla, kun äidin ystävä tuli poikineen meitä vastaan, ja hetken jännitys siitä, miten nyt tulisi toimia. Aika kumminkin heidän luonaan sujui nopeasti, keskustellen kaikista käänteistä viimeisten vuosien aikana. On hienoa nähdä ihminen, kenestä on kuullut paljon elämänsä aikana. Illalla käytiin myös ihastelemassa San Miguel de Allenden kaunista keskustaa. Lopuksi päädyttiin kaupungin keskusaukiolle, missä oli ihana vilkas tunnelma. Aukio oli täynnä elämää, kun kaiken ikäiset ihmiset viettivät siellä iltaa, juttelivat ja leikkivät.

Olohuoneen näköalat.

Äidin ystävä toimii nykyään osteopaattina. Ihmisiä tulee hänelle hoitoon läheltä ja kaukaa, monenkin tunnin matkan päästä. Joka tapauksessa tämän yhden päivän kokemuksen pohjalta minulla tuli aivan suunnaton arvostus tätä miestä kohtaa. Hänellä on iso sydän ja on täysillä mukana siinä mitä tekee. Hän sai minutkin pohtimaan omaa elämääni ja miettimään tärkeysjärjestyksiä oman jaksamisen kannalta.

- Kroppa huutaa, minkä suu vaikenee -

Heillä oli yksi suloisimpia koskaan näkemiäni vessoja ja koko touhu meni ihan pelleilyksi.
Älkää ottako elämää liian vakavasti!

Seuraavana aamuna lähdettiin bussilla edemmäksi länteen, Guadalajaran suuntaan, tarkoituksena poiketa matkan varrella Guanajuatossa. Valitettavasti ei ehditty viettää sen kuuluisassa vanhassa kaupungissa kuin vain tunnin verran aikataulujen ja pahoinvoinnin takia, mikä on aivan liian vähän tähän kiinnostavaan kaupunkiin. Kulta- ja hopeakaivosten ansiosta Guanajuato oli Meksikon rikkaimpia kaupunkeja satojen vuosien ajan. Se kirjattiin Unescon maailmanperintökohteisiin vuonna 1988.

Ehdittiin kuitenkin nähdä sen verran, että voin todeta Guanajuaton olevan yksi kauneimmista kaupungeista missä olen ikinä käynyt. Vanha kaupunki on rakennettu ikään kuin kalliorivistön keskelle, jonne on pääsy vain tunneleita pitkin. Vanhan kaupungin halki kulkee vain yksi yksisuuntainen kapea päätie, joten ruuhkaa ja ahtautta riittää, mutta samalla taksilla näki aika paljon kaupungista. Sinne pitää vielä palata! Kaiken hienouden kuitenkin pääsee vasta näkemään kunnolla kävellen, lukuisat ristiin rastiin menevät pikkukujat ja kaikenväriset talot vilisivät liian nopeasti ohi auton lasin takaa. Ensi kerralla, odotathan minua!

Basilica de Guanajuato - Guanajuaton Basilica

Guacamolea ja totopos alkuruokana, pistää hymyilemään. 

Maukkaita salaatteja ja vuoden ekat mansikat!

Kaupunkikuvaa keskusaukiolta.

Takas Meksikossa!

Aivan ihana olla taas täällä! Ette tiedäkään kuinka ikävöin Suomesta käsin tätä maata. Nyt jo yli viikko siitä, kun lennettiin äidin kanssa Atlantin valtameren yli, mutta tuntuu kun oltaisiin oltu täällä jo kuukausia. Ohjelmaa on ollut todella paljon, uusi paikkoja ja ihania ihmisiä!

Isovanhempien pihamaalta

Ensimmäiset päivät menivät isovanhempien luona löhöilyyn ja heireillä pysymiseen. Pakko heti saada aikaerosta kiinni! Jaksoin kuitenkin lähteä mummin mukaan tiangille eli torille. Siellä on kojut täynnä mitä maukkaimpia hedelmiä, vaatteita sekä mitä kukaan ikinä nyt keksiikään myydä. Ensi töikseni menin valitsemaan muutamia kaipaamiani hedelmiä, keltaisia mangoja ja guayabaa.

Meksikossa on paljon sukulaisia ja ystäviä, mutta mitä myös ikävöin täältä suuresti, on ruoka! Kaikki ihanat hedelmät, tortillat, tamalesit, jikama... Niitä on miljoonittain! Kirjoittelen teille pikkuhiljaa niistäkin.

Minun herkkuja! Punaista makeaa tamalesia ja guayabaa. 

Toinen ihana asia mihin tällä reissulla olen ehtinyt mukaan, on serkun ristiäiset! Setäni ja hänen vaimonsa saivat kauan kaivatun lapsen kolme kuukautta sitten, ja hän on aivan suloinen.

Ristiäislounaan antimia

Kaksi kertaa olen jo ehtinyt käydä teatterilla, missä teen kolme kuukautta kestävän työharjoittelun. Paikka on nimeltään Foro Shakespeare ja sijaitsee Condesan kaupunginosassa, jota pidetään viereisen Colonia Roman kanssa cityn "trendialueena".

Ensimmäisellä kerralla oli tarkoitus tavata Foron johtaja, mutta miestä ei näkynyt missään, ja muut työntekijät eivät olleet edes kuulleet minusta. Silloin iski pieni paniikki, että mitäköhän tästäkin tulee. Onneksi parin puhelin jälkeen kaikki oli jo paremmin. Oltiin sotkettu päivät ja sovittiin uusi tapaaminen seuraavalle viikolle. Lisäksi kaksi työntekijää esitteli minulle samantien teatteria.

Foro on sympaattinen pieni-suuri teatteri. Siellä on vain 15 vakituista työntekijää, mutta valtavasti toimintaa. Se täyttää tänä vuonna 32 ja on muuttunut paljon vuosien saatossa. Tilat on saatu vuokraamalla talo keskeltä kaupunkia, jota on sittemmin muokattu sopiviksi kaatamalla seiniä ja rakentamalla uutta. Alkuun Forolla oli vain yksi lava ja kirjakauppa, mutta vuokrasi myöhemmin myös viereisen talon. Nyt sillä on yksi 200 katsojan näyttämö ja neljä pienempää, joihin mahtuu 20-40 katsojaa. Teatterin yhteydessä toimii myös kahvilaravintola Lorenzo, jossa iltaisin on muun muassa stand up -komiikkaa ja jazz-musiikkia.

Toisella käynnillä johtajan tapaaminen onnistui. Istuttiin pöydän ääreen sopimaan asioista, ja en varmaan ikinä ole jännittänyt niin paljon. Olin kuvitellut hänet rempseäksi keski-ikäiseksi, mutta eteeni astuikin suoriin housuihin ja puvun takkiin pukeutunut tyylikäs mies, jonka tukka oli millilleen laitettu. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Ja se on mainio asia, koska hän vastaa lavastuksesta ja tulemme työskentelemään paljon yhdessä. Tuli aivan mahtava fiilis ja odotan innolla jo töiden alkamista!

Foro Shakespeare

Lorenzo kahvilan terassilta ja sain teatterin nimikkomuistikirjan lahjaksi. 

Ollaan ehditty myös käydä Mexico Cityn keskustassa, joka ei kyllä ikinä petä kauneudellaan!

Bellas Artes,  Mexico Cityn keskeinen kulttuurikeskus.

Bellas Artes sivusta päin ja jacaranda-puu.

Casa de los Azujelos, kuuluisa meksikolaisista kaakeleistaan.

Casa de los Azulejos