Jotain uutta ja jotain kaunista

Ennen äidin paluuta Suomeen ehdittiin käydä tutustumassa aivan uusiin kaupunkeihin, ja ihastuin niihin ikihyviksi!

Matka alkoi San Miguel de Allendesta, joka on yksi Guanajuaton osavaltion kaupungeista neljän tunnin bussimatkan päässä Mexico Citystä luoteeseen. Seuraavana kohteena oli osavaltion pääkaupunki Guanajuato. Nämä kaksi kaupunkia ovat tunnetusti sen alueen kauneimpia paikkoja. Niistä et löydä ihania merimaisemia ja loppumattomia hiekkarantoja vuoristoisen sijaintinsa vuoksi, mutta sitäkin kauniimpaa kaupunkirakennelmaa ja suloisia pikkukujia putkahtelee joka kulman takaa. Kummatkin kaupungit on espanjalaisten valloittajien rakennuttamia ja värien kirjoa ei voi sanoin kuvailla!

San Miguel de Allenden kaduilta auringonlaskun aikaan.  

Punakeltainen väritys tuntuu olevan kummassakin kaupungissa
suuresti muodissa. 

Ehdittiin myös vähän kierrellä markkinoita. 

San Miguel de Allendeen lähdettiin moikkaamaan äidin vanhaa ystävää, jota en itse ole ikinä ennen nähnyt, ja äidilläkin jo yli 27 vuotta viimeisestä tapaamisesta. Kauan kadoksissa ollut ystävä, johon saatiin yhteys syksyllä ja meillä kävi tuuri, että asuu nyt perheineen Meksikossa. Jännittävin hetki oli bussiasemalla, kun äidin ystävä tuli poikineen meitä vastaan, ja hetken jännitys siitä, miten nyt tulisi toimia. Aika kumminkin heidän luonaan sujui nopeasti, keskustellen kaikista käänteistä viimeisten vuosien aikana. On hienoa nähdä ihminen, kenestä on kuullut paljon elämänsä aikana. Illalla käytiin myös ihastelemassa San Miguel de Allenden kaunista keskustaa. Lopuksi päädyttiin kaupungin keskusaukiolle, missä oli ihana vilkas tunnelma. Aukio oli täynnä elämää, kun kaiken ikäiset ihmiset viettivät siellä iltaa, juttelivat ja leikkivät.

Olohuoneen näköalat.

Äidin ystävä toimii nykyään osteopaattina. Ihmisiä tulee hänelle hoitoon läheltä ja kaukaa, monenkin tunnin matkan päästä. Joka tapauksessa tämän yhden päivän kokemuksen pohjalta minulla tuli aivan suunnaton arvostus tätä miestä kohtaa. Hänellä on iso sydän ja on täysillä mukana siinä mitä tekee. Hän sai minutkin pohtimaan omaa elämääni ja miettimään tärkeysjärjestyksiä oman jaksamisen kannalta.

- Kroppa huutaa, minkä suu vaikenee -

Heillä oli yksi suloisimpia koskaan näkemiäni vessoja ja koko touhu meni ihan pelleilyksi.
Älkää ottako elämää liian vakavasti!

Seuraavana aamuna lähdettiin bussilla edemmäksi länteen, Guadalajaran suuntaan, tarkoituksena poiketa matkan varrella Guanajuatossa. Valitettavasti ei ehditty viettää sen kuuluisassa vanhassa kaupungissa kuin vain tunnin verran aikataulujen ja pahoinvoinnin takia, mikä on aivan liian vähän tähän kiinnostavaan kaupunkiin. Kulta- ja hopeakaivosten ansiosta Guanajuato oli Meksikon rikkaimpia kaupunkeja satojen vuosien ajan. Se kirjattiin Unescon maailmanperintökohteisiin vuonna 1988.

Ehdittiin kuitenkin nähdä sen verran, että voin todeta Guanajuaton olevan yksi kauneimmista kaupungeista missä olen ikinä käynyt. Vanha kaupunki on rakennettu ikään kuin kalliorivistön keskelle, jonne on pääsy vain tunneleita pitkin. Vanhan kaupungin halki kulkee vain yksi yksisuuntainen kapea päätie, joten ruuhkaa ja ahtautta riittää, mutta samalla taksilla näki aika paljon kaupungista. Sinne pitää vielä palata! Kaiken hienouden kuitenkin pääsee vasta näkemään kunnolla kävellen, lukuisat ristiin rastiin menevät pikkukujat ja kaikenväriset talot vilisivät liian nopeasti ohi auton lasin takaa. Ensi kerralla, odotathan minua!

Basilica de Guanajuato - Guanajuaton Basilica

Guacamolea ja totopos alkuruokana, pistää hymyilemään. 

Maukkaita salaatteja ja vuoden ekat mansikat!

Kaupunkikuvaa keskusaukiolta.