sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kotona taas!

Ihana olla taas kotona Mexico Cityn Copilcossa! Viikko ollaan matkattu veljeni B:n ja hänen tyttöystävänsä H:n kanssa muualla Meksikossa. Kivaa on ollut, mutta myös rankkaa. Kaksi osavaltiota, kaksi osavaltioiden pääkaupunkia ja miljoona pikkukylää koluttuna sekä lukuisia tunteja bussissa istuttuna. Ihana oli joka tapauksessa nähdä ystäviä, perhettä!

Ennen reissua vietettiin B:n ja H:n kanssa paljon aikaa myös sukulaisten parissa Mexico Cityssä. Setä perheineen vei meidät tutustumaan Polancon kaupunginosaan. Käytiin esimerkiksi ökykalliissa kauppakeskuksessa, jonka avoimella käytävällä oli sateenvarjoista koostuva tilataideteos. Siitä riitti iloa!

Pikkanen on ihan riemuissaan.



Kauppakeskuksen vieressä on pari museota, joita tällä kertaa vain ulkopuolelta ihastelimme. Museo Soumaya on arkkitehtuuriltaan todella erikoinen, mutta tavallaan kuitenkin tykkään. Sen on rakennuttanut yksi maailman rikkaimmista miehistä, jotta hän saisi taideaarteensa muidenkin nähtäväksi. Sieltä löytyy vaikka mitä hienoa, Monetista Daliin! Kävin siellä joskus vuosia sitten.

Museo Soumaya.


Setä C vei meidät vaimonsa C:n kanssa syömään perinteikästä meksikolaista ruokaa. Omaa herkkuani enchiladoja ja mole-kastiketta! Enchiladoissa on maissitortillaan käärittynä kanaa ja kastikkeena monista eri chileistä valmistettua molea sekä usein päälle ripoteltuna seesaminsiemeniä.

Enchiladas molen kera.
Ehdimme myös serkumme ristiäisiin, tai oikeammin pikkuserkun. Täällä on tapana olla vain tätejä, setiä ja serkkuja, mitäs niitä turhaan sen suuremmin erittelemään. Isäni serkku mummin puolelta sai vuoden alussa ihanan pikku-prinsessan. Päästiin tätä suloista vauvaa moikkaamaan ja tietty tervehtimään kaikkia muitakin sukulaisia!


Söpöimmät karkit.

Nyt vain pikkupostaus miten menee. Kirjoittelen matkakertomuksia paremmalla ajalla! Ihana olla täällä!


Ps. Hyvää isänpäivää!



perjantai 5. kesäkuuta 2015

Yksi sana - meri!

Olen varmaan päivittäin puhunut siitä, että Mexico Cityssä on kuuma ja haluan uimaan, ja tuntea merituulen hiuksissa ja haistaa meren! Ehkä arvaatte, että eniten kaipaan Suomesta merta! Sitä täältä ei löydy, eikä liiemmin uimahallejakaan. Jos jotain saisin muuttaa Citystä, niin täältä löytyisi edes yksi uimakelpoinen järvi tai jokin lätäkkö. Epätoivoinen! Onneksi pelastus löytyy sentään samasta maasta.


Vihdoinkin näin meren! Tehtiin viikonloppureissu A:n kanssa Isla Mujeresin saarelle, joka sijaitsee Karibian rannalla lähellä Cancúnia. Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa jo jokunen kuukausi. Sopiva lopetus työssäoppimiselle.

Paras tapa lopettaa työt ja syödä kesän ensimmäinen jäde!

Tämä on minulle jotain aivan uutta. En ole ikinä nähnyt turkoosia merta. Paratiisi sanoisin. Isla Mujeresilta löytyy yhdet Meksikon parhaimmista hiekkarannoista vain lököilyyn ja uimiseen. Osa rannasta on mantereelle päin, joten siellä ei juurikan tuule tai joudu jättämään uintia isojen aaltojen takia. Onneksemme sää oli todella suotuisa, kiitos! 30 astetta päivisin ja yhteensä satoi varmaan puolisen tuntia koko kolmen päivän aikana. Ei valittamista!

Ensimmäinen aamu-uinti.


Lähirannan palmut.


Pääsin myös ensimmäistä kertaa elämässäni snorkkeloimaan, näin koralleja ja hienoja kaloja. Okei, Isla Mujeresilta ei todellakaan löydy maan parhaat koralliriutat, lähellekään. Mutta näin ensimmäiseksi kerraksi edes jotain. Mentiin yhdistetylle venereissulle, käytiin vähän pulikoimassa meressä ja ihastelemassa merenalaisia maisemia. Loppureissusta pysähdyttiin saaren toiseen osaan rannalle ja meidän kapu paistoi meille todella hyvää kalaa grillissä. Pääsin jopa uimaan hain kanssa ja nähtiin delfiinejäkin. Vähän jäi kyllä kesken snorkkelointi, pakko päästä pian uusiksi jonnekin kunnon riutoille! Sitä odotellessa nautiskelen sukelluskuvista netistä...

Innolla odottaen ekaa snorkkelusta!
Conchita, veneemme rakkaamme.


Haikamu.
Otodellaan, että kapu saa kalat grillattua!
Reissu ohi ja odotellaan, että Conchita vie takaisin kotirantaan!
Käytiin myös ihanissa meriruokapaikoissa, jossa sai syödessä upottaa jalat hiekkaan ja kuunnella aaltojen huminaa. Kalasta olen aina tykännyt, mutta muuten olen ollut vähän skeptinen meren antimien suhteen, ei vain ole tehnyt mieli tai on tullut vastaan huonosti valmistettuja aterioita. Tällä reissulla annoin kuitenkin uuden mahdollisuuden meren antimille, ja ei ollut yhtään hassumpaa. Maistoin mericoctailia, missä oli kalan lisäksi simpukkaa ja katkarapuja. Todella hyvää! Mustekalaakin yhden palasen uskalsin maistaa. Uusi yllätävä löytö oli mangokala. Hyvää, hyvää, hyvää!

Katkaraputacoja ja hiekkaa varpaissa!
Muissakin paikoissa ehdittiin ruokaan tutustumaan. Pääkadulla oli paljon ruokapaikkoja, hinnaltaan tosin vähän kalliimpia. Yhtenä iltana menimme sinne syömään ja katsomaan paikallista menoa. Löydettiin hauska ruokapaikka, jossa oli kuubalaista livemusiikkia, ihmiset tanssi ja söi hyvin. Ja pitihän siinä myös perusmargaritat käydä testaamassa. Sielläkin oli tarjolla livemusiikkia. Ihana mies lauloi ja soitti akustisesti kitaraa, mukaan mahtui paljon U2 kappaleita.


Kaupungintalon hienot seinämaalaukset!
Paikallinen hautausmaa.


Katutaiteilijoita.

It`s margarita time!
Meidän hotelli oli hinta-laatu suhteelta varmaan saaren parhaita! 20 euroa yö puoliksi ja loistava palvelu. Aamupalaa siihen ei kuulunut, mutta päivittäinen siivous ja muita palveluja. Vaikka talo olikin ränsistynyt, oli se kuitenkin symppis. Meidän niin sanotulta partsilta näkyi myös meri! Pakko mainostaa Hotel Osoriota. Suosittelen etenkin pienen budjetin matkalaisille, tai miksei isommankin!


Partsikuvaa.



Ja täältäkin löytyi taas ihanaa arkkitehtuuria. Tykkään meksikolaisista taloista. Todella söpöjä ja värikkäitä mökkejä, joista tuli mieleen huvikumpu tai Hannun ja Kertun sekä muiden satujen kuvitukset! Nämä ovat kuulemma vanhaa paikallista Karibian meren asutusta.



Olen varma, että Pepin merikapteeni-isä asuu täällä etelänmerellä.
Näin vanhana Peppi-fanina meinasin jo mennä koputtamaan.


Saaren takaa löytyy ihana villiranta! Sinne iskeytyy aaltoja kallioon ja sitä pääse ihastelemaan rantaa pitkin rakennetulta muurilta. Siellä ei juuri muita ihmisiä näkynyt. Pieni rauha turistihälyltä.


Liskokamu.
Minun lempparitaloja saaren toiselta laidalta.

Pääasiassa nautin vain rannalla löhöilystä, taivaallisesta ruuasta ja hyvästä seurasta! Unohtamatta merta, matkan tärkeintä elementtiä. Olisin voinut kelluskella siellä tuntitolkulla. Nopeasta pulahtamisesta tuppasi aina tulemaan vähän pidempikin uintireissu. Kun lomalla ollaan, minne sitä nyt kiire olisi!


Ihanaa, että pulupariskuntakin on päässyt lomalle Kolmen sepän patsaalta.

Piña colada!!!
Pientä luksusta pitää itselle joskus suoda! Jaksaa taas arkea ja hymyillä edes hetken loman jälkeen. Ostettiin tunnin hieronnat rannalla. Unohdin koko ihmismassan ja keskityin vain aaltojen huminaan. Eipä ole enää hartiat jumissa.


Löysin saarelta myös ystäviä ja miehen! Ehkä palaan sinne vielä asumaan.

Taidettiin nauraa liikaa, toinen leidi ei ehkä kestänyt...
Kiitos, jään tänne!
Matkamuistoksi tarttu myös hennatatuoiti. Rannalla pyöri myyjä kansion kanssa, ja ekstemporee siinä aurinkoa ottaessa synty lisko rintaan.

Helppoa, ei tarvitse edes rantatuolista nousta!
Ja valmista!
Ihanin ja haikein oli viimeisen päivän aamupulahdus! Maanantaina lähdettiin jo seitsemältä aamulla lautalla pois saaresta. Oli ihana uida kun rannalle ei ollut muita kuin minä ja yksi nainen siivoamassa. Ennen kuutta on vielä hämärää, mutta vesi jo lämmintä, ainakin Suomen lämpötiloihin verrattuna. Ei kuulu ihmisten tai autojen hälinää, vain lintujen laulua. Siihen oli täydellistä lopettaa paratiisisaaren loma!

Pease!
Paljon jäi vielä näkemättä, että varmasti vielä joskus palaan sinne! Aika näyttää ja tuo tullessaan mitä tuokaan.

Aamuaurinko ja viimeiset hyvästit Islalle laivalta!
Yo amo Isla Mujeres!