Kotona taas!

Ihana olla taas kotona Mexico Cityn Copilcossa! Viikko ollaan matkattu veljeni B:n ja hänen tyttöystävänsä H:n kanssa muualla Meksikossa. Kivaa on ollut, mutta myös rankkaa. Kaksi osavaltiota, kaksi osavaltioiden pääkaupunkia ja miljoona pikkukylää koluttuna sekä lukuisia tunteja bussissa istuttuna. Ihana oli joka tapauksessa nähdä ystäviä, perhettä!

Ennen reissua vietettiin B:n ja H:n kanssa paljon aikaa myös sukulaisten parissa Mexico Cityssä. Setä perheineen vei meidät tutustumaan Polancon kaupunginosaan. Käytiin esimerkiksi ökykalliissa kauppakeskuksessa, jonka avoimella käytävällä oli sateenvarjoista koostuva tilataideteos. Siitä riitti iloa!

Pikkanen on ihan riemuissaan.

Kauppakeskuksen vieressä on pari museota, joita tällä kertaa vain ulkopuolelta ihastelimme. Museo Soumaya on arkkitehtuuriltaan todella erikoinen, mutta tavallaan kuitenkin tykkään. Sen on rakennuttanut yksi maailman rikkaimmista miehistä, jotta hän saisi taideaarteensa muidenkin nähtäväksi. Sieltä löytyy vaikka mitä hienoa, Monetista Daliin! Kävin siellä joskus vuosia sitten.

Museo Soumaya.

Setä C vei meidät vaimonsa C:n kanssa syömään perinteikästä meksikolaista ruokaa. Omaa herkkuani enchiladoja ja mole-kastiketta! Enchiladoissa on maissitortillaan käärittynä kanaa ja kastikkeena monista eri chileistä valmistettua molea sekä usein päälle ripoteltuna seesaminsiemeniä.

Enchiladas molen kera.

Ehdimme myös serkumme ristiäisiin, tai oikeammin pikkuserkun. Täällä on tapana olla vain tätejä, setiä ja serkkuja, mitäs niitä turhaan sen suuremmin erittelemään. Isäni serkku mummin puolelta sai vuoden alussa ihanan pikku-prinsessan. Päästiin tätä suloista vauvaa moikkaamaan ja tietty tervehtimään kaikkia muitakin sukulaisia!

Söpöimmät karkit.

Nyt vain pikkupostaus miten menee. Kirjoittelen matkakertomuksia paremmalla ajalla! Ihana olla täällä!

Ps. Hyvää isänpäivää!