sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Pikavisiitti Meksikoon.

Taas pääsin käymään Meksikossa! Kolme ja puoli kuukautta erossa tuntuikin jo ikuisuudelta. Aikaisemmin vierailujen väli oli saman verran vuosissa, mutta nyt on elämäntilanne toinen. On Alan ja tähtäimessä pysyvä muutto Meksikoon.


Kuukauden verran olin, mutta oli ihanaa saada edes lyhyt matka järjestymään. Tärkeää minulle ja Alanille. Tammikuussa tuli puoli vuotta yhdessäoloa pariskuntana. Juhlailtana kävimme Foro Shakespearin teatterilla katsomassa ystäviemme La Elección de María -nimistä humoristista näytelmää. Tuossa teatterissa tapasimme ensimmäisen kerran, työssäoppimiseni viimeisellä viikolla keväänä 2015. Aamulla teimme herkkuaamiaisen ja nautittiin yhdessäolosta.

Suklaakuorrutteisia mansikoita, quesadilloja, ananasta ja kaikkea muuta hyvää!
Nauttimme toisistamme ja Mexico Citystä kaikessa rauhassa. Alan vei minut Roman kaupunginosaan Fuente de la Cibelesin aukiolle. Siellä on CDMX (Ciudad de México) kirjaimet virallisen turistikuvan rekvisiitaksi. Aukion reunoilla on tuoleja ja pöytiä aurinkovarjoineen, ihmiset voivat istuskellen nauttia aukion suihkulähteestä ja toisistaan.



Turistit!
Condesan kaupunkingosaan kävellessä on matkan varrella ihania ravintoloita, kapakoita, baareja ja puistoja. Condesaan tai Romaan muuttaisin mielelläni. Niistä löytyy paljon elämää ja sanotaan, että ne muistuttavat Mexico Cityssä eniten keskieurooppalaista elämäntyyliä. Valitettavasti ne ovat cityn trendialueita ja vuokrat sen mukaisia. Mahdollisesti tulevaisuudessa! Siellä on myös yksi hauskimmista salsapaikoista, jossa voi koko illan tanssia livemusiikin tahdissa. Rakennuksetkin ovat hienoja ja kaduilla riittää taidetta.

Hylätty ränsistynyt talo ja sen seinässä katutaidetta.

Meille erityinen paikka on esimerkiksi pieni kahvila nimeltä La Esquina del Té. Sen menussa on tarjolla monta sivua eri teelajeja. Alan vei minut sinne kerran treffeillä ja ihastuin paikkaan. Meidän oma pieni teekulmamme.

La Esquina del Té - Teekulma
<3
Näillä alueilla muutenkin pyörimme paljon. Lähellä metro Insurgentesia kävimme syömässä hyvässä ravintolassa. Ruoka ei ollut erityisesti perinteistä meksikolaista ruokaa, mutta herkullista oli. Valitettavasti ravintolan nimi jäi huomioimatta, mutta jos haluaa vain kierrellä cityssä ja syödä hyvin, suosittelen lämpimästi kävelyretkeä Romaan ja Condesaan. Herkkuja tarjotaan myös kaduilla, kuten tacotiskejä tai mangomukeja!

Suussasulavaa kanaa ja perunamuusia marjaveden kera!
Mangomukeja joihin voi mausteeksi laitaa chileä, suolaa tai limeä. Meidän suurinta herkkua, aina kun
vastaan sattui myyjä, ostimme!
Kovinkaan lämmintä cityssä ei tähän vuoden aikaan ollut. Takkia ja huiveja sain käyttää. Oli ihania aurinkoisiakin päiviä ja niistä nautin minkä kerkesin, mutta pahimillaan kotona oli aamuisin vain muutama aste plussan puolella... Mutta toki oli paljon lämpimämpää ja aurinkoisempaa kuin Suomen tammikuussa! Suomesta puheen ollen, löysimme yhdestä sisustuskaupasta Meksikossa hieman kyseenalaisen karttapallon. Onneksi sen pohjassa luki, että ei opetuskäyttöön.

"Tuhansien järvien maa."
Sukulaisia ja ystäviä kävin tietysti tervehtimässä. Kahdella pikkuserkullani osui synttäritkin tuohon aikaan ja juhlissa ehti nähdä sukua laajaltikin. Tarjolla oli perinteisiä meksikolaisia ruokia ja pääsin rikkomaan pinjataakin! Pinjata on sisältä ontto, kovaksi liisteröity paperinen "pönttö", joka koristellaan muun muassa silkkipapereilla esimerkiksi tähdistä ja muista kuvioista aina Disneyn prinsessoihin ja sarjakuvahahmoihin. Karkeilla ja hedelmillä täytetty Pinjata nostetaan narusta roikkumaan kattoon tai vaikkapa puun oksaan. Sen jälkeen kukin juhlavieras pääsee vuorollaan lyömään pinjataa puukapulalla samalla kun muut laulavat rikkomiseen liittyvää lorua, jonka lopussa lyöntivuorosi lauletaan olevan ohi. Pinjatan rikkoutuessa sen sisältö tippuu maahan ja lapset ryntäävät innoissaan konttaamaan ja haalimaan saalista niin paljon kuin mahdollista, ja vähän myös aikuisetkin.

Dale, dale, dale,
no pierdas el tino,
porque si lo pierdes
pierdes el camino...
Serkkutyttö isänsä sylissä yrittämässä rikkoa pinjataa.
Nyt taas Suomessa. Tuntuu sekin hyvältä, mutta kyllä Meksikoon olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Noh, kohta taas ja silloin mahdollisesti vähän pysyvämmin. Jännittävää, mutta odotan innolla!

Frankfurtin kentällä tulossa takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti