keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Haltiakummit - tuki ja turva

Nyt on pikkasen Suomikummit valittu ja maanantaina saatiin asia virallistettua. Emme järjestä Suomessa kastetilaisuutta, mutta halusimme silti juhlistaa tyttäremme kummien valintaa. Kutsuimme haltiakummit pienimuotoiseen epäviralliseen kahvitteluun luoksemme.


Haltiakummeiksi lupautui kolme ihanaa ystävääni, Nora, Salla ja Ella. Kaikki antavat omia näkemyksiään elämästä pikkaiselle, joista hän voi rakentaa omaansa. Miellän kummiuden henkisenä tukena lapselle, paljon rakkaita aikuisia ympärillä kuuntelemassa, antamassa lohtua ja iloa elämään. On hyvä, että lapsella on vanhempiensa ja muiden perheenjäsenten lisäksi erilaisia ihmisiä roolimalleina. Näin jokaisesta kasvaa täysin oma persoonansa, liikaa muita matkimatta.



Haltiakummitodistukset.
Nämä kolme naista tuovat varmasti paljon iloa ja naurua pikkasemme elämään! Sen arvasin jo heitä valittaessa, mutta ymmärys vahvistui kun näin heidän iloitsevat kasvonsa ensimmäisiä kummikuvia otettaessa. Ja tiedän ettei asia tule muuttumaan.

Kaikki ihanat koolla.








Kiitos jo etukäteen!


Ja anteeksi, että juhlien sankaritar nukkui melkein koko tilaisuuden läpi. Tästä syystä olikin lähes koko illan aktiivisena ensimmäisen haltiakummipäivän kuvia räpsiessä.





sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Keskikesän juhlaa!

Mökille! Ihana oli päästä viettämään juhannusta Bromarvin vanhan kansakoulun huomiin. Nautin siellä olosta, mutta kaikkien kesäisten kiireiden ja opiskelun vuoksi olen viimesinä vuosina viettänyt siellä aivan liian vähän aikaa. Sitäkin enemmän tulee nautittua näistä vähistä vierailuista ja niin teimme nytkin!


Bromarviin on parisen tunnin reissu Helsingistä. Äiti kuskina ja muutaman muun vieraan turvin suuntasimme alkuun Tammisaareen moikkaamaan sukulaisia pienellä saarella. Päästiin syömään herkkuateria ja nauttimaan luonnon rauhasta. Alan ja toinenkin meksikolainen vieras ovat aivan täpinöissään maamme vehreydestä, raikkaasta ilmasta ja merimaisemista.

Kesän ensimmäiset mustikat!





Juhannusaattona menimme kylille katsomaan salon nostoa torille ja ostamaan viimeisetkin syötävät juhlaillallista varten. Sää oli vähän huonomman puoleinen ja ihmisväki viihtyi vain hetkisen, meille jäi tilaa rauhassa juoda kahvit ja syödä pullat. Näihin pieniin reissuihin kantoliina on loistava, ei tarvinnut vaunuja raahata ja Sofía viihtyi siinä hyvin. Pitää vielä lisää totutella ja opetella, Meksikossa olisi tarkoitus kulkea vain sillä.






Tykkään saunasta vaikka usein en käykään. Mielestäni aito oikea sauna on meidän mökin sauna! Siellä on ihanin tunnelma, puulämmitteinen ja varmaan ihan vain tottumiskysymys. Pieni tönö metsän laidalla, himmeä valo ja isosta ikkunasta lauteiden vierellä saa nauttia maisemasta. Täydellisyys vielä olisi, jos saunalta pääsisi juoksemaan mereen, mutta eihän kaikkea voi saada.

Alanin ensimmäinen saunakokemus - hyvä!
Meillä on onneksi monta ihanaa rantaa Bromarvissa. Lähiranta on pieni kallioranta, ei ihmisiä ja täydellinen uimiseen. Pieni poukama puolen tunnin kävelun päässä metsän siimeksessä on Sandy Beach, jonne eksyy harvoin muita seurueita. Ja sitten Padva. Siellä vietimme kahtena päivänä monta tuntia, ihanalla hiekkarannalla, jossa pääsee kävelemään pitkällekin rannasta ennen syvää vettä. Rannaltä löytyy pieni tönö, kioski, vailla myyjää. Tästä tykkään, luottamuksesta, eikö aina vois olla näin. Sisälle kun astuu, löytää pienen vihkosen, johon merkataan ostokset ja hinnat. Kassalippaassa on vähän vaihtorahaa, mutta maksut suoritetaan vanhaan lukittuun maitokannuun. Systeemi on ollut siitä asti kuin muistan ja vastaavia myyntipisteitä löytyy muualtakin Bromarvista tien varrelta.

Sofía mummon hyvässä hoidossa.
Jotkut osaa jo pienestä pitäen nauttia lämmöstä.


Kolmen sukupolven naiset.




Rannalta palatessa unohtu kengät auton katolle…
Eikun takas samaa reittiä, ja löytyivätkin onneksi tieltä odottamassa.

Saa nähdä päästäänkö vielä tänä kesänä uudestaan, mutta jos ei niin seuraavaan kertaan!