Mustan koiran pizza!

Tekee hyvää olla hetki kahdestaan, ihan vain pariskuntana. Pikkanen jäi abuelansa kanssa kotiin ja lähdettiin Alanin kanssa hoitamaan paperijuttuja kaupungille. Käytiin lisäksi syömässä ja käveltiin paikasta toiseen ilman kiirettä. Sattui vielä loistava päivä, todella kuuma ilma ja pilvetön taivas.

Kävimme syömässä parhaassa pizzeriassa minkä tunnen! Ensimmäinen kerta siellä oli noin vuosi sitten yhdillä alkuaikojen treffeillä. Paikan nimi on Pizza del Perro Negro ja sijaitsee Roman kaupunginosassa Avenida Parque España kolmosessa. Pizzat ovat mielettömän herkullisia pannupitsoja täynnä rasvaa ja juustoa. Täytteitä löytyy montaa laatua aina avocadoa, papuja tai ranskalaisia myöden. Normaaleita pizzatäytteitäkin on mihin olemme tottuneet, joten sen takia ei kannata jättää käymättä kyseisessä paikassa.

Itse valitsimme lopulta yhden johon tuli sipulia, chorizoa ja pepperonia. Juomaksi otin päivän veden eli agua del día. Täällä yleensä sillä tarkoitetaan aidoista hedelmistä tehtyä vettä, todella raikkaita etenkin kuumalla juoda. Pizza del Perro Negrossa tällä kertaa oli vaihtoehtona melonivesi tehtynä maitoon. Ajattelin maistaa, kun kerran tarjottiin. Omaan makuuni juoma oli liian makea ja annoin lopun Alanin juotavaksi. Uskon silti, että monenkin makua se voisi miellyttää, joten rohkeesti maistamaan myös sitä! Viimeiset palat mahtu suuhun aika ähkien ja todella täysin vatsoin päästiin jatkamaan matkaa. Silti oli hyvää ja mennään vielä monesti uusiksi! Vinkkinä illalla jonoa on aina huimasti ja saat hetken odotella paikkaasi nimesi liitutaulussa. Tänään menimme syömään kahden maissa ja riitti paikkoja mistä valita.

Kävellessä Insurgentesin valtatielle poikettiin Plaza Villa Madridin aukiolla katsomassa Fuente de Cibelesin suihkulähdettä sekä isoja Ciudad de México kirjaimia. Aukio sijaitsee myös Romassa. Fuente de Cibeles on kopio samannäköisestä lähteestä Espanjan Madridista. Se rakennettiin kuvastamaan maiden välistä veljessuhdetta vuonna 1980. Aukio on kultuurisesti kiehtova ja muutenkin mukava ympärille levitettyjen värikkäiden tuolien ja pöytien ansiosta.

Pitkään oltiin poissa, tai ainakin ikävä alkoi jo painaa ja lähdettiin kotiin pienokaisen luokse. Sopuli tuhisee nyt sylissä ja nukkuu tyytyväisenä pää kainalossa. Nyt voin ryhtyä lukemaan miten olla un mexicano chingon.

Hyvät yöt!<3

Oma koti kullan kallis.

Laskeutuessani koneella Meksikoon tunsin palaavani kotiin. Kaikki tuntui niin tutulta ja helpolta. Todella tykkään olla täällä! Onhan Mexico Citysssäkin omat vaikeutensa, mutta niistä selvitään.

Matkaluukki.

Myös Suomeen tullessa koen yhtä lailla kodin tunnun. Kaksi täysin erilaista maata, kumpikin on kotini. Suomessa on rauhallista, luonto lähellä ja ilma raikasta. Meri nurkan takana! Täällä taas ihana ihmispaljous, tacot ja hedelmät. Kaikkialla saa tanssia salsaa!

On ihana olla taas täällä! Fyysisesti paikalla. Ihanaa oli myös nähdä Alan ja että hän näki pikkaisen. Perhe tältä puolelta maailmaa pääsee vihdoinkin tutustumaan uuteen tulokkaaseen kasvotusten.

Ensimmäinen turistikierros on pikkaisen kanssa jo päästy tekemään keskustan San Domingon torin laitamille. Siellä voi painattaa kaikkea mahdollista, synttärikorteista väärennettyihin todistuksiin. Pikkainen kylläkin nukkui koko matkan kantoliinassa ja heräsi vasta metrossa paluumatkalla. Seikkailuja onneksi vielä riittää.

Kaupunginteatteri.

Ensimmäinen lento takana, toinen edessä.

Matka Meksikoon alkoi tänään, jännittävää! Uusi luku elämässä, muutto miljoonakaupunkiin pienen lapsen äitinä. Tästä tää seikkailu alkaa, saas nähdä mitä tulevaisuus vielä keksii. Sitä odotellessa nautin näistä hetkistä.

Viimeiset päivät ovat kuluneet hyvästellen, nähden ystäviä naurun ja ruuan merkeissä. Onneksi mikään ei ole pysyvää ja Skype pelaa! Valtava ikävä tulee kaikkia, mutta uudet tuulet puhaltaa nyt Meksikon suuntaan tätä mamá. 

"Nyt haltiakummi loppu se huulenheitto!"

Nyt lepäilen Amsterdamin lentokentän liepeillä sijaitsevassa hotellissa ja on vaikea kuvitella, että vielä aamulla oli suuri hulina päällä. En voi käsittää miten pienelle vauvalle voi tarvita niin paljon tavaraa. Pakattaessa siirreltiin tavaroita rinkasta matkalaukkuun, matkalaukusta rinkkaa ja sieltä vielä toiseen matkalaukkuun. Lopulta tavarat loksahtivat paikoilleen sekasorron keskeltä. Lopputulemana kolme ruumaan menevää laukkua ja kaksi pussukkaa ylös, vauva vielä kolmantena kantoliinassa. 

Kaksi autoa, kaksi ihanaa kuskia saattamassa, että mahtuu varmasti kaikki tavarat!

Älä häpeä perhettäs!

Kaikkine tavaroineen matka meni loistavasti. Pikkuinen nukkui lähes koko lennon kantoliinassa rintaani vasten. Ihan ehdoton, näin jäi kummatkin kädet vapaaksi ja pystyin tovin torkkumaan itsekin. Ensimmäinen lentokoneimestyskin onnistui hyvin, rauhassa pää liinan alla.

Näin olin valmiina ottamaan vastaan Amsterdamin, ikinä en ole ennen käynyt. Tätäkään ei ehkä virallisesti lasketa, mutta edes hetkisen pääsin turisteilemaan.

Iltapala.

Hotellille tullessa ostin pientä purtavaa illaksi ja korttini ei toiminut kaupassa. Pieni paniikki iski, että jäänkö kokonaan ilman ruokaa ja tiedustelin lähintä automaattia. Nuori herrasmies tiskin takana maksoi ostokseni, laittoi pussiin ja ojensi minulle. Alun hämmennyksen jälkeen sain sanotuksi kiitoksen. 

Ihanat ihmiset tuo hymyn korville, kiitos! 

Helsinki on hetkisen kaunis.

Muutama päivä, ihan muutama vain, niin tämän mamin seikkailu tyttärensä kanssa kohti Meksikoa alkaa! Jännittää, hirvittää ja kutkututtaa. Maltetaan kuitenkin vielä pysyä housuissa ja nauttia Suomesta täysin rinnoin

Viime viikolla metsästettiin lampaita Lammassaaressa Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueella. Alkuun tilasimme Annan kanssa herkulliset vuohenjuustosalaatit Ravintola Koskenrannassa aivan Vantaanjoen tuntumassa.

Lammassaaressa ei ole tullut aiemmin käytyä. Ihana paikka ja lähellä keskustaa, pääsee hetkiseksi luonnonhelmaan tuudittumaan. Tällä kertaa vain Weekendin bassojumputus muutti tunnelmaa. On mukava edelleen löytää uusia ja erilaisia paikkoja Helsingistä, vaikka täällä olen elänyt lähes koko pienen ikäni. Lampaita ei löytynyt sitten millään, mutta raitis ilma ja yli kahden tunnin kävely pitkospuilla tekivät hyvää. Kannettava tarkkaili silmät ymmyrkäisinä kantoliian siimeksestä maisemia, takaisin kävellessä uni vei lopulta voiton.

Helsingillä on toivottavasti yllätyksiä takataskussaan vielä ensi kesäksi!

Mun pikkuinen tonttutyttö aina valmiina seikkailuun.

Kaksi kokonaista kuukautta.

Meidän pieni säihkysilmä täyttää tänään kaksi kuukautta. Mihin aika oikein rientää? Tuntuu että hän olisi ollut luonamme jo ikuisuuden! Kuin näin olisi aina ollut. Mitä oli ennen hänen läsnäoloaan? Toisaalta on fiilis, että vasta eilen palattiin sairaalalta vastasyntynyt pienokainen sylissä. Aika on erikoinen käsite, pelkkä mieliala ja hetki voivat muuttaa tuntemuksen siitä.

Kummisormus mahtuu vielä hyvin. 

Se on varmaa, että aika menee nopeasti. Pitää ottaa kaikki irti pikkuisen kasvusta ja kehityksestä. Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut jo valtavaa muutosta, niin fyysisesti kuin henkisesti. Pituutta on tullut huimasti. Neiti on paljon aktiivisempi ja seurustelekee mielellään. Silmät auki tuijottaa puhujaa ja vastailee. Hymy on huulilla usein ja naurukin remahtaa aika ajoin.

Papí palasi viikko sitten Meksikoon, työasiat odottivat. Onneksi menemme pian perästä. Viikko vielä oleskellaan vauvan kanssa Helsingissä ja torstai-iltana suuntaa kone kohti Meksikoa. Jännittävää, uusi sivu tässä seikkailussa alkaa. Nähdään toinen kotimaa ja uudet sukulaiset. Suomalainen passikin on jo kourassa, pari viikkoa sitten päästiin hakemaan Pasilan polisiiasemalta.

Sitä oltais haluttu lähteä Papán mukaan.

Tää on aika ihanaa!