"Isukki ja mä!"

Vaikka isä onkin kuukauden päivät joutunut raatamaan töitä ilman vapaita ehdittiin me silti hetkisen viettää isänpäivää. Vähän huijasimme ja juhlimme jo lauantai-iltana, aikaeron vuoksi Suomessa tosin oli jo sunnuntai, eli ehkä sitä ei lasketa.

Ihan pienesti vain juhlimme. Tehtiin pikkaisen kanssa kortti muutama päivä ennen. Tällä kertaa otettiin kämmen käyttöön. Maalattiin käsi ja painettiin sininen läiskä paperiin. Ajattelin kun nyt kerran on kaksi isänpäivää voidaan joka vuosi kesäisin antaa kortti varustettuna jälänjäljellä ja näin marraskuun pimeydessä painaa kämmenen jälki. Näin vuosien saatossa näemme kasvun. Saapi nähdä jatkaako tyttö perinnettä vielä teininä. Käden maalaus olikin hieman vaikeampi operaatio kuin jalan. "Minähän en tätä nyrkkiä avaa, tai jos avaan niin tarkistan ettei siveltimessä varmasti ole yhtään väriä." Loppujen lopuksi onnistuttiin kuitenkin oikein kunniakkaasti ensiyrittämällä. 

Kortin lisäksi ostettiin leivonnaisia kahvin kaveriksi ja ruokalappu "Mi papá me ama." -tekstillä. Yllätys oli mieluisa isälle ja koko perheen voimin yhdessä pääsimme hetkisen nauttimaan isänpäivästä. Puolisen vuotta seuraavaan!

Töiden lomassa ollaan ehditty ihan kahdestaankin ulos, vaikka siitä onkin jo parisen viikkoa. Odotellaan tämän projektin loppua, sitten uusiksi. Lähdettiin hoitamaan asioita Colonia Romaan ja samalla käytiin syömässä lounasta Cafebrería El Péndulossa. Sijaitsee Hamburgo-kadulla ihanan pikku kirjaston yläkerrassa, päästiin vielä partsille nauttimaan ulkoilmasta ja maisemista. Alanin ruoka oli herkullista, jotain kanaa perunamuusin kera. Oma annokseni ei valitettavasti ollut hintansa arvoinen. Ainekset lupasivat paljon, avokado-kastiketta, tuorepastaa ja kolmea eri juustoa, mutta toteutus ei toiminut. Onneksi tilasin jälkiruuan, täydellinen browniekakku pähkinäpohjalla, se todellakin pelasti ruokakokemuksen kyseisessä kahvilassa. Kiitos! Ehkä parasta kakkua, tai ainakin suussasulavinta mitä ikinä olen maistanut. Jos sinne eksytte, suosittelen lämpimästi maistamaan. 

Kotimatkalla kävellessä törmäsimme yhteen monista Michoacana-jätskikioskeista. Kuuman päivä päätteksi oli ihana saada virkistävää kurkusta alas ja päätin kokeilla kurkkulimemehujäätä, osin ihan vain ulkonäön vuoksi. Hyvää oli, mutta omaan makuun olisi saanut olla vähemmän makea. 

Tämmöstä meillä on ollut viimeiset päivät, entäs teillä? Töitä pukkaa, mutta se on vain hyvä asia. Edessä odottaa mahdollinen loma Cancúnin rannalla joku kaunis päivä! 

Isänpäivän aamun perhehetki.