Ikävä teitä!

Kuukauden päivät vietetty Meksikossa. Aika rientää todella nopeasti. Tuntuu kuin vasta eilen olisimme laskeutunut Benito Juareksen kentälle Cityyn. Toisaalta jo muutama päivä paluusta Suomen reissu tuntui unelta, hetkeltä, henkäykseltä, kuin siellä ei ikinä oltaisikaan käyty. Pimennossa kokonaiset muutama kuukaus mitäs teimmekään. Kuvat sentään todistavat matkamme Helsinkiin!

Kaipaan Suomeen, aina! Onhan siellä koko lapsuuteni koti. Kasvanut Suomen suvessa, temmeltänyt tuiskussa talvella. Perhe ja ystävät ovat siellä, heitä etenkin on ikävä. Onneksi lentokone kulkee silloin tällöin ja pääsee olemaan yhdessä ja vaihtaa kuulumisia ihan kasvotusten. Ongelmani toki on myös alati matkustavat ystäväni, jotka päättävät asustella milloin missäkin. Voisitte vain pysyä siellä Helsingissä, niin nähtäisiin varmasti! Noh... nykyään sitä ollaan onneksi helposti yhteyksissä netinkin avulla.

Ehdittiin onneksi nähdä paljonkin tuttuja. Juhlittiin pikkaisen yksivuotissyntymäpäiviä todellakin suuresti, oikein kunnon pippalot! Ehdimme juhlistaa myös Äitiäni ja järjestettiin jo perinteiseen tapaan nyyttäriläksärit. Teen kakkuja ja muuta naposteltavaa valmiiksi ja kaikki voivat halutessaan tuoda herkkuja, keksejä, viinirypäleitä, suklaata, mitä ikinä himoitsevatkin ja näin pöytä kukoistaa koko komeudessaan kaikkia herkkuja!

Tykkään väkerrellä esille juhlapöytään syötäviä ja nykyinen suosikkini aina on Chocochili blogin vegaaninen porkkanakakku. Tällä kertaa kokeilin samasta ohjeesta väsätä muffinssit ja pakko sanoa että toimi paremmin kuin erinomaisesti! Itsehän en ole vege, mutta tykkään silloin tällöin tehdä ruokaa ihan vegenäkin. Tämän blogin kaikki kokeilemani reseptit ovat herkkuja ja pitäähän sitä aina kermakakun kaverina olla vegaaneillekin jotain herkkuja! Äitini syntymäpäiville kokeilin samaiselta sivulta parsakaali-savutofupiirakkaa, maukas ja helppo tehdä.

Kiitos Helsinki kun olit taas kerran meille ihana! 

¡Hola a todos! Primera vez quiero intertar escribir en español para que todos mis amigos y familiares serán capaces de leer lo que cuento. Vamos a ver que pasa y pues, ¡no me juzguen! No hablo perfectemante, menos escribo... Pero ojalá así logro a aprender poco a poco más. 

Ya hace un mes regresamos a México de Finlandia. El tiempo se va super rápido. Se siente que hace un día llegamos al Aeropuerto Internacional Benito Juarez. Pero también ya se siente como que nunca nos hayamos ido a Finlandia, la visita se siente como un sueño, como un momento que no existe. ¡Al menos tenemos nuestras fotos de Helsinki para saber que sí pasó!

¡Extraño siembre a Finlandia! Allí nací y crecí jugando en el nieve y nadando en el mar. Y además toda mi familia orginal y mis amigos están allá. Al menos estuvimos unos meses visitando a Helsinki y alcancé a ver bastante a mis conocidos. Pues el problema es que muchos de mis amigos también quieren a viajar y a vivir en extranjero... ¡Podrían vivir, por favor, en Helsinki para que los vea!

Pero logré a ver a muchos aunque con algunos solo estuvimos un par de días en la misma ciudad. ¡Todo se puede, si lo quieres lograr lo haces! Festejamos muy grande el primer cumple de la chiquitita. Alcanzamos tambíen festejar a mi mámi y ya como de tradición, hicimos una fiesta de despedida. 

¡Gracias Helsinki que estuviste muy bonito para nosotros de nuevo! 

 

"Chocochilin porkkanakakku"

 

 

 

Kukkia ja possuja

Meidän pikkaisen ilon aiheita ovat toiset lapset ja eläimet. Ilonkiljahdukset raikuvat kun ohi kävelee koira ja koitetaan heti pika pikaa päästä pois rattaista. Tajusimme, että Falkullanin eläintila on meiltä ihan kävelymatkan päässä, siitä se ajatus sitten lähti.

 

Löydettiin paljon eläimia ja juoksentelevia lapsia. Ehkä jo liikaa tohiaa ja alkuun hän vain katsoi ymmyrkäisenä ympärilleen osoitellen joka suuntaan. Lehti koko ajan toisessa kädessä tuoden turvaa. Vähä vähältä rentoutuen kiljuttiin eläimille ja hymyiltiin. Kävimme myös viereisellä siirtolapuutarhalla ihastelemassa kukkia ja kasveja. Juuri sopiva sää vierailulle, aurinko ei porottanut pilvien välistä ja talvitakin pystyi jättämään kotiin.

 

 

 

Burgereita Beergerissä.

Keskiviikkona olin töistä vapaalla ja päätettiin suunnata keskustakierrokselle iltapäivästä. Mielessä oli käydä testaamassa Beergerin purilaiset ja suunnata kävelylle minne nokka johdattaakaan.

Beerger on vastikään avattu terassi Telakkarantaan, jossa voi nauttia oluesta, musiikista, burgereista ja hyvistä ystävistä. Hampurilaiset olivat yhtiä elämäni parhaita, maukkaita ja leipä oli erityisen hyvää. Ainoana miinuksena pihvini oli medium, en tajunnut pyytää sitä hyvin kypsytettynä, mutta ei sitä kyllä kysyttykkään. Toinen miinus tulee siitä, että ranskalaisten kaveriksi jos halajaa ketsuppia tulee siitä maksaa extra hinta. Muuten kaikki ihan kymppi! Mukava, rauhallinen tunnelma, musiikki soi ja puheen sorina käy. Ei ulkopuolisia häiriötekijöitä, autojen äänet eivät kuulu.

Ruuan jälkeen matka jatkui kohti tuntematonta, tovin siinä kierrellen ja kaarrellen otimme suunnaksemme lopulta Kaivopuiston ja tähtitornin. Kipusimme huipulle ja ihastelimme Helsinkiä. Siitä rantaa pitkin kävelimme Rautatientorille ja junalla kotiin. Mukava päivä viettää vapaita!

Ihana kesä, vaikka vähän viileä onkin, niin edes sillon tällöin saadaan nauttia auringosta ja lämmön tunteesta.