Marraskuusta asti ollaan odoteltu lumen saapuvaksi Helsinkiin. Nooh, haaveeksi näyttää jääneen tämän vuoden lumileikit, pulkkailut ja avannot jään keskellä. Harmi, jos ilmasto on muuttumassa tähän suuntaan. Toivotaan edelleen, että seuraavana talvena asiat olisi paremmin ja pienillä teoilla voitaisiin vaikuttaa suuriin kuvioihin.
Noh, onneksi lauantaina heräsimme ja heti verhojen avaamisen jälkeen saatiin ilakoida valkoisesta maasta ihan Helsingissä asti. Ensimmäinen ajatus oli, että vaatteet päälle ja ulos. Tiedä häntä kauanko ehditään siitä nauttia. Maltettiin kuitenkin syödä aamupala ja käydä pisulla. Pian sen jälkeen suuntasimme pikkaisen kanssa viereiseen puistoon. Kunnon kerrospukeutuminen niin jaksaa telmiä lumessa eikä pääse kylmä yllättämään, paljon villaa vaan!
Oli ihanaa kuulla lumen narskuvan jalkojen alla ja esitellä meidän pienelle mitä kunnon suomalainen talvi on. Viimeisestä lumikosketuksesta onkin jo kaksi vuotta. Alle kaksi vuotias pienokainen, mutta muistaa edelleen lumen ja vähän pelottavan pulkkaretken. Ehkä tänä vuonna uskaltautuu kunnolla pulkkamäkeen.
Saatiin kuin saatiinkin nurtsikentän peittäneellä lumella pyöriteltyä muutama pallo ja rakennettua pienen pieni lumiukko. Yhtiä vanhemmuuden hyviä puolia on se, ettei kukaan katso kummastuen kun konttaat pitkin kenttää tehden lumipalloja.
Siinä tovi leikittyä ajateltiin mennä viereen keinumaan. Pikkainen totesi yks kantaan, ettei ukkoa voinut jättää niille sijoilleen. Sanoin, että sen on ihan hyvä olla siinä ja kyllä se pärjää. Pienen keskustelun tuotoksena päätin sitten nostaa meidän pienen ukon, otin kainaloon ja marssittiin keinuille. Istutettiin penkille ja siinä se katseli meidän leikkejä.
Nälkä passitti takas kotiin, oltiin saatu mukava pitkä tovi nauttia lumessa leikkimisestä. onneksi, sillä seuraavana päivänä lumi oli taas vain haaveissa. Sulanutta pukkia ihasteltiin vielä seuraavanakin päivänä terassilla. Hauskoja reaktioita tuli ohikulkijoilta kun kotiin kävellessä oli lumiukko kainalossa ja toisessa kädessä tallusti reipas ja tyytyväinen päiväkotilainen. Ukko sai vielä pusut ennen kuin mentiin sisälle lämpimään.
Ensi vuonna kyllä vuokrataan mökki ja lähdetään pohjoisemmaksi nauttimaan lumesta ja ulkoilusta!
Onni oli silti pieni hetki nauttia lumesta ja edelleen odotellaan josko vielä ihan vähän sataisi lunta veden sijasta.
.....................................................................
Por fin cayó nieve a Helsinki!
pues por un día, pero mejor eso que nada.
Ha sido un invierno muy raro, para nada hemos tenido nieve en el sur de Finlandia, casi nada. Ojalá no sigue asi los siguentes años y que con pequenas cosas podramos cambiar la ruta del cambio climatico.
Pues, al despertar el sabado pudimos ver que habia caído nieve. Luego luego despues de desayunar nos vestimos calentitas y fuimos afuera a disfrutar del nieve. Por que ya el siguente dia se nos había desaparecido.
Fuimos a un parque a lado de la casa y nos pusimos a hacer un hombre de nieve. Logramos en hacer un hombrecido adorable. Depsues nos empezamos a mover del lugar la chamaquita me dijo que no se podria dejarla ahi. Al final lo levante y hasta la casa la llevamos. Gente sonreindonos que hando cargando a un hombre de nieve y en mi otro mano hay una chamaquita con una enorme sonrisa. No es un imagen muy regular, ni en Finlandia.
Felices que al menos un día nos pudimos disfrutar del nieve y esperando que caerá de nuevo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti