Muistan kuin eilisen tämän pienin ihanuuden synnyn tähän maailmaan. Samanlainen lämmin kesän alku. Ulos mekkosillaan, pitkät kävelyt meren tuntumassa ja pieni viima hiuksissa.
Hän syntyi neljä vuotta sitten perjantai illasta. Pitkän edeltävän yön ja päivän jälkeen kun odottelin supistusten kourassa. Kävimme edeltävänä iltana hänen isänsa kanssa monen tunnin kävelyllä Hietaniemen ranssa, Töölön kaduilla sekä pysähdyimme hetkeksi Cafe Regatalle kahville. Ihana täydellinen ilta ja auringonlasku, ajatellen vielä meillä olevan viikko aikaa laittaa asiat järjestykseen ennen pienen syntymää. Hän ei vaan ollut ihan samaa mieltä lasketusta-ajasta ja puoliltaöin kävellessämme bussille Tööllössä supistuksen alkoivat kuventuen hetki hetkeltä.
Siitä hetkestä meni alle vuorokausia ja sain meidän ihanan ilopillerin ensimmäisen kerran syliini. Tästä hetkestä tuntuu olevan ikuisuus ja samalla muistan tunteen sisälläni kuin eilisen.
En voi uskoa, että hän on jo kaksi kolmasosaa mun pituudesta. Puhuu kuin papupata kilpaa mun ja mummin kanssa ruokapöydässä. Juoksee ympäri ruokapöytää ja selittää mitä ihastuttavimpia tarinoita omasta päästään. Pienen mielikuvitusta on ihana seurata, se on niin värikäs ja täynnä elämää. Hän osaa jo espanjaa ja suomea ihan sujuvasti ja ymmärtää eron näiden kahden kielen välillä todella taitavasti. Ojentelee ja ohjailee, kun en aina toimi sääntöjen mukaisesti.
On ollut hienoa seurata hänen kasvua ja omaanikin äitinä,
yhteistä taivalta eteenpäin meidän pienenä perheenä.
Odottaen monen monta seikkailua vielä tälle elämälle!
...........................................................................................................................
Por si un momento nos parará el tiempo
No puedo creer que mi chamaquita ya cumple cuatro años. Cuatro años habrendiendo uno del otro de está vida. Cada día entendiendo más que es ser mamá.
Recuerdo como ayer cuando nacío. Fue un verano parecido a esto, con calor. Fuimos un día antes con su papá a caminar a la playa toda la noche. Disfrutando del atardeceres. A media noche empezaron mis contracciones y menos de 24 horas ya tenía la chamaquita en mis brazos.
Decidió nacer unos nueve dias adelantado. El tiempo vuela, recuerdo como ayer que nació y al mismo tiempo siento que ya paso mil años de que anduvo en mi panza.
No puedo creer como ha crecido. Habla muchísimo y tiene una imaginación increíble. Me encanta escuchar sus historias y aventuras que tiene en su cabeza, son hermosas. Ya habla bien español y finés, y distingue los dos idiomas perfectamente.
Ha sido un honor ver a ella a crecer y la mía también como mamá, nuestro camino juntas en la vida.
¡Espero que tengamos muchas avemturas más en esta vida!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti