Viikko taas vierähtänyt ja Mimmi on edelleen meitä viihdyttämässä! Huomenna hän kuitenkin jatkaa matkaansa kohti eteläistä Meksikoa. Ollaanhan tässä tovi jo ehditty kierrellä Cityssä yhdessä sekä maistella uusia makuja.
Tiistaina juhlimme Suomen itsenäisyyttä ystävien seurassa Alanin hyvän ystävän Dianan kotona. Yritin etsiä suomi-väreillä leivonnaisia tai muuta teemaan sopivaa, mutta heikoin tuloksin. Mimmiltä löytyi onneksi salmiakkirasia ja veimme niitä maistiaisiksi, monet sanoivat niiden olevan OK makuisia. Kolme maata edustettuna, kaksi suomalaista, kolme ja puoli meksikolaista sekä yksi italialainen, Dianan mies. Muu ruoka oli naapurista tilattua pitsaa ja mezkalia kurkun kostuttajaksi. Todella mukava ilta ja lauloimme karaokena Maamme laulun. Yleisön mielestä kuulostaa todella kauniilta. Onnea Suomi!
Linnan juhliin emme päässeet, joten päätimme käydä tutustumassa
Chapultepecin linnaan. Se sijaitsee saman nimisessä puistossa saman nimisen metron tuntumassa kukkulan huipulla. Kivuttiin ylös, mutta jätettiin linnan sisäinen tutkinta ensi kertaan. Sisältä löytyy Museo Nacional de Historia, mutta tällä kertaa ei ollut voimia museoon tutustumiseen. Ulkoa linna näytti kauniilta ja kukkulan maisemat olivat upeita. Chapultepecin puisto näyttäytyi viidakkona.
Puistosta löytyy myös
Museo de Arte Moderno, johon pikaisesti käytiin tutustumassa. Puoli tuntia oli vain aikaa museon kiertämiseen. Tutkiessamme karttaa siitä, mikä näyttely kiinnostaisi eniten, kuulimme takaamme suomeksi kysymyksen: "Tarvitsetteko suosituksia?" Hämmennys oli suuri ja pasmat menivät ihan sekaisin. Tuo henkilö meille tovin siten kertoili näyttelyistä. Pieni on Meksikokin.
Löysimme muutaman mukavan näyttelyn. Yhdessä salissa oli upeasti intarsoituja puuhuonekaluja sekä muita käyttöesineitä. Kaksi muuta näyttelyä olivat pääasiassa maalaustaidetta, Remedios Varo sekä Mostruosismo. Ensimmäisen taiteilijan maalaukset olivat unenomaisia, kuin satukirjasta. Tyyliltään hitusen Dalia, mutta teemallisesti Liisa Ihmemaata. Tykkäsin kovin. Toisesta salista löytyi eri taiteilijoiden maalauksia ja patsaita kauhu-teemalla. Monissa oli hienoa uhkaavaa tunnelmaa sekä veristä kauhua. Valitsimme juuri oikeat salit museon läpi juostessamme.
Museon keskellä olevalle porrastasanteelle kannattaa pysähtyä puhumaan, upea kokemus. Katto on kaaren muotoinen ja idealtaan kuin Helsingissä Fazerin kahvilan katto, mutta hienompi. Ääni kaikui kauniisti. Hetken laulaessa vartijat katsoivat hitusen pahalla. Tästedes vien sinne jokaisen vieraan!
Jouluun on vain muutama viikko, sitä on vaikea uskoa. Täällä ei tunnu ollenkaan joululta: 20 astetta lämmintä, aurinko paistaa, puissa on lehdet ja lumesta ei ole tietoakaan,. Condesassa kävellessä törmäsimme "joulukuuseen" ja se toi itseeni ehkä hitusen jouluntaikaa. Kyllä tämä tästä jouluksi vielä muuttuu!
Hyvää joulunodotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti