Raskaana ollessani pohdin miltä tuntuu olla ilman vatsaa, miten asiat helpottuvat kun pyöreä maha ei ole pöydän ja itseni välissä. Alanin vastaus oli, että vielä tulee aika kun sitä tulet ikävöimään. Niin kävi… On päiviä kuin ikävöin masua. Olo oli välillä tukala ja pahaolo vaivasi, mutta tekisin sen milloin vain uusiksi. Etenkin kun sylissä on naurava lopputulos.
Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa ihanat ystäväni järjestivät minulle ehkä upeimmat vauvajuhlat. Kiitos siitä kuuluu Noralle, Ellalle, Sallalle, Jutalle ja Lotalle! Juhlien tuli olla kokonaan yllätys, mutta oman tapani mukaan pilasin sen idean. Halusin järjestää isot vauvajuhlat nähdäkseni kaikki ystäväni ennen Meksikoon lähtöä, joten aloin niitä itse järjestelemään Noran kanssa. Muut suunnittelivat samaan aikaan minulle juhlia, mutta lopulta joutuivat kertomaan totuuden.
 |
| + Lottis<3 |
Kaikki meni lopulta parhainpäin. Annoin vieraslistan ja juhlapäivän, ystäväni tekivät kaiken lopun! Se oli hyvä, sillä loppuraskaus, koulun lopputyö sekä muutto veivät jo valtavasti energiaa. Oli ihana tulla valmiisiin juhliin. Yllätys onnistui siltikin, ruokaa oli silmin kantamattomiin, pikkuisia kuppikakkuja ja upea vaaleanpunainen unelmakakku.
Vaippakakkukin löytyi ja vierestä vihkonen johon vieraat saivat kirjoitella viestejä tulevalle vauvalle ja vanhemmille. Edelleen vihko kulkee mukana kun pikkanen tapaa uusia tuttavia. Ensikohtaamiset voi myöhemmin lukea vihkosesta.
Tärkeintä minulle oli nähdä ystäviä, joita suurin joukoin pääsikin juhlistamaan meidän vanhemmiksi tuloa ja näkemään vatsan. Loppumetreillä se olikin jo melkoisin suuri. Tuntui, että juoksin paikasta toiseen yrittäen hetkisen jutella jokaisen kanssa, ennen kuin jo uudet vieraat tulivat tervehtimän, se oli silti ihanaa.
Leikkejä oli juuri sopivasti seurustelun lomassa, vaipanheitto ja masunmittaus. Vaipanheitossa heitin vaipan olkani yli niin kuin häissä heitetään kukkakimppu. Kehen vaippa osuu saa seuraavaksi lapsen, muista Ruut! Todettiin, että tässä iässä kaikki juoksisivat iloisesti karkuun, joten päätettiin, että kaikkien tulee pysyä hievahtamatta paikoillaan.
Masunmittauksessa vieraat leikkasivat narusta pätkän sen mukaan miten suureksi arvelivat vatsani ympäryksen. Vaikka tuntui, että masu oli jo valtava kaikki veikkasivat, että se olisi ollut vieläkin suurempi. En tiedä olisiko pitänyt huolestua kuinka isolta muiden mielestä näytinkään. Nauruja se kyllä tuotti ja Hanna vei lopulta voiton.
Kiitos vielä näistä ihanista juhlista rakkaat ja kaikki vieraat. Oli ikimuistoista!
