Ihana Helsinki

Viikko jo Suomeen tulosta. Vaikka flunssa onkin vaivannut vähän meitä kaikki ja pääosin lepäilty kotona, on tässä ehditty kaupunkiakin kierrellä. Aika mennyt hujauksessa.

Kierreltiin Kumpulan katuja ihastellen puutaloja ja sinistä taivasta illalla. Päivät tuntuvat ikuisuuksilta, kun aurinko ei laske. Käytiin ostamassa mustat verhot, että saataisiin Suomen ajasta paremmin kiinni. Meksikossa hämärä tulee normaalisti jo siinä yhdeksän pintaan.

 

 

Viikolla suuntasimme keskustaan. Kävimme Kluuvin uudessa kahvilassa Kulmassa ottamassa lämmintä juotavaa ja siitä kävelimme Töölönlahdelle ihastelemaan maisemia ja haukkaamaan raikasta ulkoilmaa.

 

  

  

 

 

 

  

Ihana Suomi, Ihana Helsinki ja Ihana kesä!

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Muutamisen päivä yli muutama päivä oleskeltu Suomen maalla, Helsingissä. Torstaina keskiyön jälkeen laskeuduttiin Helsinki-Vantaan lentokentälle, joka aina on niin outoa. Tyhjä lentokenttä Amsterdamin ihmishälinän jälkeen. Pikkaisen kanssa tultiin koneesta ulos todella rauhassa, laukkumme olivat pois hihnalta, eikä ristinsielua missään. Äiti vastassa, rakastan, ja taksilla kotiin liikennettömiä katuja ajellen.

Amsterdamin yllä.

Ihanan olla Suomessa ja nähdä Äitiä, veljeä, sukulaisia ja ystäviä. Ensimmäiset päivät näimme tuttuja, viikonloppun olemme lepäneet kotona reissuflunssan kourissa. Kohta jo voiton puolella ja päästään kiertelemään Helsingin katuja.

On hassua olla täällä. Tuntuu, että kieli on ihan ruosteessa. Samaan aikaan tuntuu kodilta ja toisinaan tunnen itseni ihan vieraalta kävellessäni kaduilla, kaupassa ja junassa. Niihin on tullut uudet korttienlukulaitteet ja tunsin itseni ihan turistiksi kysyessäni apua. Kieli on jumissa, tunnen että sanat takkuilee, espanja haluisi punkea läpi, gracias, adios, hola... Puhun hassusti pääni sisällä, toivottavasti muut eivät huomaa. En muista sanoja.

Toisaalta kaikki mitä olen ikävöinyt ovat täällä. Perhe, kaverit, suomalaiset ruokavalmisteet, hapankorppu, soijakerma, salmiakki, tavarat, jotka eivät viime kerralla mahtuneet matkatavaroihin, solidaarisuuskalenteri vuodelle 2017, luonto, Helsinki!

En enää tiedä kumpi on mansikkani ja kumpi mustikkani, Meksiko vai Suomi. Ehkä kumpikin on mansikkani ja kaikki ne loput parisensataa muuta maata mustikkani. Eipä sen väliä, kumpikin tuntuu kodilta, kumpaakin ikävöin ja kaipaan, kummastakin nautin ja kummassakin on juureni, henkiset ja fyysiset.

Nämä muutama kuukautta nautin täysin rinnoin Suomen suvesta, esittelen lisää paikkoja Alanille ja pikkaiselle, näen ihmisiä, eläimiä ja paikkoja. Rakastetaan, ikävöimisen aika on sitten joskus toiste!

mummi/äiti

 

Vuosi sitten otettiin samasta paikasta masun kanssa kuva, nyt pikkainen sylissä.

Kuukauden verran Mimmi vieraili meillä Meksikossa ja näki pikkaisen kasvavan. Nyt vain yksi päivä samassa maassa, mutta saimme järkättyä näkemisen!<3

 

Tyyni sisälläni soi lunnon keskellä.

 Ihanaa kesää kaikille, törmäillään!

Senguio, my new love!

Vietettiin kokonainen viikko Senguiossa, pieni kylä Michoacanin osavaltiossa Citystä lounaaseen. Lähdettiin matkaan kevyin varustuksin muutamaksi yöksi. Luonto, rauha ja sukulaiset saivat jäämään muutamaksi yöksi lisää.

Alanin isä ja hänen sukunsa ovat kotoisin Senguiosta ja itse hän asui siellä lapsuutensa. Siksi paljon muistoja, näytettävää. Ensimmäinen yö nukuttiin hotellissa, joka on rakennettu Alanin lapsuuden kodin tiloihin. Siellä levättiin ja siirryttiin seuraaviksi öiksi hänen sedän talolle. Loppuviikosta sinne tulivat kaikki sedät, tädit ja serkut! Päästiin sukuloimaan oikein toden teolla ja pikkainen tutustui Garcia-sukuun vähän enempi.

Reissu oli ihana! Rakastuin Senguioon. Ihana rauha, kaunis pikku kylä. Käveltiin katuja, syötiin hyvin ja epäterveellisesti, patikoitiin kylän laitamille, ylös ja alas. Nähtiin sukulaisia, ystäviä, eläimiä. Syötiin miljoona tortas, meksikolainen perinne leipä sisältäen mitä ikinä haluatkaan. Paljon hedelmiä, kahvia ja paikallisia leivonnaisia polvoroneja.

Matkalta tuli mukaan muutama kuvanen. Yläilmoista, ruohosta, rakkaan luontotutkimuksista, kantamisesta, värikkäistä seinistä, hylätyistä taloista, kaktuksista, kasveista, kukista, mandariineistä, hymyistä, äitienpäivästä, naurusta, ikävästä, hautausmaasta, isoisästä, kaikesta kauniista, rakkaista. Haluan sen kaiken jakaa teidän kanssanne. Ehkä joku päivä sinne päätätte eksyä.

Muutaman mutkan jälkeen pääsimme lopulta Senguioon.

Alan esittelee entistä lapsuuden kotia.

Maanantaina tutustuttiin lisää kaupunkiin, käytiin syömässä hienossa ravintolassa, ostettiin kukkia ja vierailtiin hautausmaalla. 

Näkymä hautausmaalta kylälle.

Tiistaina herättiin kauniiseen aamuun, touhuiltiin uudella pihalla, tutustuttiin luontoon ja käveltiin kaupungin laitamille. 

Keskiviikkona nähtiin ystäviä kaupungin yllä, juhlittiin äitenpäivää ja nautittiin!

Torstaina tutustuttiin työpajaan, oltiin keskenämme, rauhassa, perjantaina talon valtasivat sukulaiset, höpinä, äänet, ihmiset. 

 

Lauantaina käveltiin huipulle, käveltiin alas, katsottiin maisemia, juostiin sedetta pakoon, söimme ison pöydän ääressä, valvottiin myöhään, naurettiin ja syötiin ruhtinaallisesti. 

 Sunnuntaina ostettiin tuliaiset ja otettiin bussi kohti kotia! Illalla syömään abuelan kanssa ja juhlistamaan äitienpäivää. Soitto omalle äidille, toivotukset. Illalla nukkumaan väsyneinä, mutta iloisina.