Vaikuttavaa vankilateatteria

Ehkä vihdoinkin on aika kertoa joitain myös töistä. Siellähän aikani pitkälti kuluu, kun pääasiassa työskentelen kuutena päivänä viikossa.

Olen päässyt yhteen hyvin kiinnostavaan projektiin mukaan. Ja siitä olen todella onnellinen, vaikka tapahtuikin ihan projektin loppuvaiheessa. Foro Shakespeare on kuusi vuotta tehnyt Santa Marthan miesvankilan kanssa yhteistyötä. Maaliskuussa sai ensi-iltansa El Mago Dioz, yhteistyön kolmas tuotos.

Foron edestä kuva meidän mainospyöristä ja
esittelyssä El Mago Dioz.

Pakko myöntää, että ensimmäinen vierailu vankilalle jännitti. Vaikka ensin piti viikko odottaa vierailulupaa, tuli ilmoitus menosta kuitenkin vähän yllätyksenä. Edellisenä iltana vain sanottiin, että huomenna perjantaina pääset tutustumaan vankilaprojektiin. Ainoat ohjeet olivat, että tule kymmeneltä aamulla teatterille ja pukeudu vaaleisiin tai värikkäisiin vaatteisiin. Okei, kyllä. Koko yönä en oikein saanut unta, kun mietin millaistahan vankilassa on ja millainen turvatarkastus on... Seuraavana aamuna autossa istuessani pelko oli poissa, tilalla oli vain odottava jännitys. Tässä vaiheessa minulle vasta selvisi, että kyse on miesvankilasta ja että värikkäät vaatteet pitää olla vangeista ja vartijoista erottumiseksi.

Oli hurja astua sisään, kun en yhtään tiennyt mitä odottaa. Vankila-alueelle tultaessa on aluksi useita artesaaniverstaita, kioski ja ruokapaikka. Kaikki toivottivat kohteliaasti hyvää päivää. Artesaanityöt, mitä nopeasti ehdin kävellessä nähdä, näyttivät todella hienoilta! Kehyksiä, kehtoja ja vaikka mitä, upeasti viimeistellyin koristemaalauksin.

Lopuksi kävelimme auditoriolle, jossa teatterityöryhmä oli jo odottamassa. Tässä projektissa on mukana yli 20 vankia, jotka lähes kaikki näyttelevät tai soittavat esityksessä live-musiikkia. Meitä ulkopuolisiakin on päälle kymmenen, joista kaksi näyttelee esityksessä.

Ensimmäisellä kerralla vain tutustuin projektiin ja sen ihmisiin. Juttelin vankien kanssa näytelmästä ja elämästä muutenkin. Tämä on ollut todella upea kokemus ja avartanut omaa ajattelua valtavasti. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, mitä he ovat tehneet tai evät ole tehneet joutuakseen sinne, mutta ei ole tullut mieleenkään kysyä. Tiedän vain, että osa on ollut vankilassa vasta muutamia vuosia ja osa yli kaksikymmentä. Toisaalta Meksikossa ei tiedä kuka on syyllinen ja kuka ei. Rahalla ja asemalla on niin paljon vaikutusta. Täällä sanotaan, että noin 60 prosenttia vangeista on syyttömiä ja että oikeat syylliset tallustavat vapaana kaduilla.

Kaikki mukana olevat vangit ovat ihania, todellisia symppisjätkiä. Arvostan suuresti, että Foro tekee tätä! Tuntuu olevan kaikille hyvin tärkeää. Monet vangit sanovat arvostavansa, kun ulkopuolelta tullaan työskentelemään heidän kanssaan. Siten he voivat toisten vankien ja vartioiden lisäksi olla vuorovaikutuksessa myös muiden ihmisten kanssa. Vangit tekevät hienoa työtä. Esimerkiksi lavasteiden parissa työskentelevä mies maalaa upeasti! Olen pahoillani, etten voi välittää sitä teille kuvilla. Vankilalle ei saa viedä puhelimia tai kameroita ilman erillistä lupaa. Näiden lavasteiden eteen on nähty valtavasti vaivaa! Hienoimmasta päästä on valtava naamari, joka puhuu, kun sen alaleukaa liikutetaan. Kasvot on maalattu neon väreillä ja siihen heijastetaan uv-valoa. Vaikutus on upea!

El Mago Dioksen esitykset järjestetään vankilan auditoriossa. Katsojat saapuvat ensiksi Foro Shakespearelle, jonne he voivat jättää tavaransa. Vankilaan ei oikein voi viedä mitään sisään, ei edes puhelimia. Forolta lähtee maksimissaan 60 hengen porukka busseilla Santa Marthan vankilalle ja palaa sinne esityksen jälkeen.

El Mago Dioz on muunneltu versio Ihmemaa Ozista. Tässä vain pääosan Dorothy on nimeltään Doroteo. Jälki on loistavaa! Jos satutte olemaan Meksikossa, suosittelen lämpimästi! Näytelmässä on hienot lavasteet ja näyttelijäsuoritukset. Varmasti erilaista teatteria senkin takia, että katsomo liikkuu ja näytös tapahtuu ympäri salia.

El Mago Dioz

Lavasteisiin en juurikaan ole päässyt koskemaan. Ne olivat jo viimeistelyä vaille valmiit ja ulkopuolelta ei tulla joka päivä vankilalle auttamaan. Ensi-ilta oli lauantaina 22. maaliskuuta eli kaksi esitystä on takana. Ensi-illassa sain kokea pienet kauhunhetket...

Johtajamme M suvereenisti kysyi toisella vankilakäynnilläni, voisinko ohjata puolet valoista. Pieni pakokauhu iski, enhän ole ennen moista tehnyt ja ensi-iltaan oli enää kolme yötä. Eikä siinä kaikki, tuolloin näin koko näytelmän ensimmäistä kertaa alusta loppuun ja silloinkin M samalla kertoi minulle ja F:lle kuinka valot edes kulkevat esityksessä. Astetta vaikeampaa kaikesta tekee se, että toimimme verhon takaa eli emme käytännössä näe esitystä, välillä vain voimme avata verhoa kymmenisen senttiä. 

Perjantaina pääsimme seuraavan kerran vankilalle, mutta silloin olimme F:n kanssa keskenämme. Jännitti aivan suunnattomasti ensi-illassa. Olen tehnyt lavasteita esityksiin, mutta jännittäminen on silloin ihan toista. Ensi-iltaa katsoessa et voi enää tehdä mitään, vain toivoa lavasteiden pysyvän pystyssä. Valojen kanssa kaikki tapahtuu siinä ja nyt, pitää yrittää suoriutua tehtävästä hetki hetkeltä. Jännitystä ei todellakaan auttanut se, että myös F sanoi jännittävänsä suunnattomasti ja samoin M, joka antoi meille ohjeita radiopuhelimella.

Mutta ei siinä mitään, ymmärrettävästi kaikki jännnittävät täyden salin edessä, jossa suurin osa katsojista on median väkeä. Kaikki meni loppujen lopuksi kutakuinkin kohdalleen! Tein kyllä pari pientä virhettä ja yhden isomman ja olin kuolla häpeään... No elämäähän tämä kuitenkin vain on, ja toinen näytös meni jo astetta paremmin. Lauantaina uusiksi.

Ensi-ilta oli kyllä hieno! Ja tunnelma sen jälkeen. Jokaisen näytöksen jälkeen näyttelijät ja muu työryhmä jää vastailemaan kymmeneksi minuutiksi katsojien kysymyksiin ja keskustelemaan heidän kanssaan projektista. Tosin ensi-illassa aika venähti melkein tunniksi. Pari vangeista purskahti itkuun kertoessaan miten tärkeä teatteriprojekti heille on ja miten se pitää heidät hengissä ulkomaailman elämää varten. Tällaiset huomiot laittavat entistäkin enemmän arvostamaan vankilaprojektia, ja olisi hienoa tuoda tälläista lisää myös Suomeen.

Foro on ottanut jo vankilasta vapautuneita työskentelemään vakituisesti teatterilla. Ainakin kolme nykyistä työntekijää ovat entisiä Santa Marthan asukkaita, ja pari heistä toimii edelleen vankilaprojektissa. Foro Shakespeare tekee todella tärkeää työtä!

Etenkin lauantaisin on ihana käydä vankilalla, kun on vierailupäivä. Vankila-alueelle mennessä on vastassa iso iloinen joukko sinisiin pukeutuneina miehiä odottamassa perheitään ja ystäviään. Tunnelma on lämmin. Ulkopuolella puolestaan on lukuisia värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneita vierailijoita, tulossa tapaamaan rakkaitaan.

* * *

Tässä vielä muutama linkki, joista saatte lisää osviittaa Foron vankilateatterista. Valitettavasti kaikki ovat pääasiassa espanjaksi.

https://www.youtube.com/watch?v=hIYA3RDIm4M

Vankilateatterin Facebook sivut:
https://www.facebook.com/pages/Compañ%C3%ADa-de-Teatro-Penitenciario/668162746554394

Video haastattelua edellisestä projektista:
https://www.youtube.com/watch?v=Or0_mEad7AU

Haastattelu viimeisestä näytelmästä El Mago Dioz:
https://www.youtube.com/watch?v=-pyghW2JU-c

Pientä pääsiäislomailua

Pääsiäisviikko oli ihana. Kokonaiset kolme päivää lomaa normaalin yhden sijaan! Eipä sitä kuitenkaan hirveästi ole ehtinyt lepäilemään, kun on taas tullut käytyä monessa uudessa paikassa.

Hyvin on syöty, kun A on kotona loihtinut ihania ruokia! Viimeisenä pääsin maistamaan eksoottista "mämmiäkin". Chapote negro on maultaan ja näöltään vähän mämmin kaltainen, todella hämmentävä hedelmä. Ulkopuolelta se näyttää vihreän keltaiselta tomaatilta. Syötiin sitä jälkiruuaksi näin pääsiäisen kunniaksi ja sekaan puristettiin vähän appelsiinin mehua. Maku yllätti todella! Oli hyvää, parempaa kuin mämmi.

Chapote negro. Mulle ei tuosta vaan tule mitenkään
hedelmä mieleen... 

Lauantaina pääsin katsomaan jalkapalloa Meksikossa. En tiedä miksi tämä on minulta kaikkien näiden vuosien aikana jäänyt kokematta, mutta nyt vihdoinkin onnistui ja oli kyllä upeeta! Setäni Q ja hänen naisystävänsä R veivät minut katsomaan Club Américasin peliä yhdessä muutaman setäni ystävän kanssa. Américan ottelun valitsimme kahdesta syystä: lähes koko Meksikon sukuni on tämän cityläisen joukkueen kannattajia ja Américasin kotikenttä on Estadio Azteca eli yksi maailman suurimmista jalkapallostadioneista. Sinne mahtuu yli 105 tuhatta katsojaa, noin puolet Tampereen väkiluvusta... Paikka oli valtava ja tunnelma mahtava! Stadionin edusta oli kuin kuhiseva torikokous, täynnä ihmisiä, kojuja, ruokaa ja fanitavaroita. Oli kuin olisi ollut juhlistamassa Suomen vuoden 2011 jääkiekon MM-mestaruutta. Fiilis oli katossa ja meteli korvia huumaava!

Suomessa otetaan matsit yleensä vähän rauhallisemmin. Yhtenä kesänä pelatessani Hesa Cupin finaalissa Sonera Stadiumilla, isäni puhalsi valtavaa simpukkaa, josta lähti vahva kumea ääni. Se kantoi hienosti läpi koko stadionin, mutta ilo loppui lyhyeen. Järjestäjien mielestä kyse oli häiriköinnistä ja pyysivät isääni lopettamaan. 

Aztecalla meidän joukkue vielä voitti Cruz Azulin 1-0, joten fiilis oli hyvä. Américasin maskottina toimii kotka, ja puoliajalla yleisölle tarjottiin hieno esitys. Oikea kotka lähetettiin kiertämään stadionia ja lopuksi se otti kiinni ilmaan heitetyn pallon, jonka kuljetti nurmelle. Suomikin vois opettaa meidän huuhkajan tekemään vastaavanlaisen tempun. Vink vink Suomen maajoukkue!

Alueella oli myös poliisihepoja.

Estadio Azteca 

Stadioni oli valtava, kävelin vain ympäriinsä ihmetellen sen suuruutta...

Hurjan näköistä niin stadionin sisä- kuin ulkopuolella oli se, että kaikkialla oli tavallisessa virka-asussa olevia poliiseja ja mellakkapoliiseja. Niitä oli varmaan sadoittain, luotiliivit päällä ja kilvet kädessä. Kaikki tämä pääasiassa vain varmuuden vuoksi, jos syntyy mellakoita. Toinen syy poliisien läsnäoloon olivat borrat. Ne ovat fanien muodostamia joukkoja, jotka kävelevät kentälle kannustaen omaa joukkuettaan, laulut raikaavat ja rummut pauhaavat. Mellakkapoliisit ohjaavat näitä kulkueita, ettei kukaan jää jalkoihin ja ettei meno ylly liian hurjaksi. Mukana on kuitenkin pieniä ilotulitteita sun muuta. Kaikki näkemäni borrat olivat kuitenkin suhteellisen rauhallisia, eikä tappeluita ollut. 

Mellakkapoliisit katsovat, ettei borran jalkoihin
jää muita ihmisiä.

Käytiin pääsiäisenä vielä A:n kanssa kävelyllä tutustumassa uusiin osiin lähiseudusta. Tällä kertaa länteenpäin asunnolta, Chimalistecin kaupunginosan suuntaan. Kylämeininkiä, kuin olisi astunut kokonaan pois suurkaupungin sykkeestä. Eipä valittamista!

Ihania vihreitä puistoalueita
isojen teiden lomassa.

Tämä ihana purppurainen köynnöskasvi on nimeltään
vougainvillea, sitä löytyy ympäri kaupunkia
kaikkeen mahdolliseen takertuneena.

Salainen puutarha - tulee kyseinen
kirja mieleen.

Pieni yksinkertainen kirkko kyläalueen
keskellä.

P.S. Ostimme A:n kanssa liput Caribian rannalle. Sinne suuntaamme loman alkaessa! Pieni palkinto kaikesta työstä. En malta odottaa kirkkaan sinisen meren näkemistä ja siihen pulahtamista!