Omilla siivillä : Miksi ei voisi olla useampaa kotimaata tai -kaupunkia!

Pidän kahta paikkaa kotina täällä Meksikossa. Toinen niistä on Mexico City, missä parhaillaan asun. Cityssä asuu pääasiassa kaikki sukulaiset, ja on siksi ehkä tärkein paikka itselleni Meksikossa. Toinen kotini on Jaliscon osavaltion pääkaupungissa Guadalajarassa. Se sijaitsee citystä noin 550 kilometriä luoteeseen, noin kahdeksan tunnin bussimatkan päässä. Siellä asuin ensin yksi- ja myöhemmin kuusi-vuotiaana noin vuoden verran ja kävin eskarin espanjaksi. Silloin opin puhumaan tätä paikallista kieltä kuin omaani, äidistäkin tuli mamá. Sääli vain, että Suomeen palattuani hiljalleen unohdin tuon taidon. Tämä matka toivottavasti korjaa tilanteen viiden kuukauden jälkeen, vaikka kielen tuottaminen edelleenkin aiheuttaa vähän hankaluuksia! Päivittäin kumminkin opin uusia sanoja ja ainakin työkavereilla on hauskaa!

Löysin Guadalajarasta yhden kadun mikä oli täynnä mitä suloisimpia taloja!

Ehdimme äidin kanssa käydä Guadalajarassa vain ihan muutaman päivän visiitillä, mutta sitäkin arvokkaammalla. Nuo päivät menivät kyllä paikasta toiseen juoksuksi, ystäviä tavaten. Majoituimme äidin hyvän ystävän R:n ja hänen miehensä luona. Siten pystyimme viettämään enemmän aikaa heidän kanssaan. R ja äiti ovat jo kaukaa ystäviä tehden töitä yhdessä yhden Meksikon alkuperäiskansan, wirarikojen kanssa.

Herkkuaamupalaa, hedelmiä ja kaikkea R:n luona.

Ja täältä löytyy myös ruisnäkkäriä!

Wirarika-kansan koru, sain

lahjaksi R:ltä.

Ei oltu kuuteen vuoteen kuultu yhdestä ihanasta naisesta B:sta, joka hoiti minua pienenä Guadalajarassa, mutta onneksi saatin toisen ystävän L:n kautta häneen yhteys ja ehdittiin vikana päivänä istumaan iltaa hänen kanssaan. Ihana nähdä ihmistä, kenen kanssa lapsena viettänyt paljon aikaa, ja myös hänen koko perheensä kanssa. Heitä en vielä valitettavasti ehtinyt moikata, mutta onhan minulla vielä aikaa tässä maassa! Samalla istumalla ehdimme moikata myös toista yhteistä tuttua L:ä, joka asui äidin ja minun kanssa samassa talossa vuonna 1995. Hän hoiti minua tuolloin vähän aikaa. L:llä on myös poika N, joka oli tuolloin noin viisi-vuotias. Hänet muistan vain kuvista. N:lle sopi onneksi ajankohta ja ehdittin häntäkin nähdä. Oli ihana nähdä kaikkia kolmea! Ja mikä sattuma, että N on tulossa kohta puoliin työskentelemään Mexico Cityyn elokuva-alalle. Ollaan samaan aikaan cityssä, kumpikin uusina. Voidaan yhdessä tutustua pääkaupunkiin ja luoda päiväkoti-ikäisinä alkanut ystävyys uusiksi.

Vähän ennen Guadalajaran reissua oli Mexico Cityssä serkkuni ristiäiset ja siellä yksi tyttö A kertoi tuntevansa suomalaisen tytön, joka paljastui olevan meidänkin tuttu. Pieni maailma, ei voi muuta sanoa! A asuu perheineen Guadalajarassa ja päätettiin ainakin yhtenä iltana yrittää siellä nähdä. Ainoa mahdollisuus oli tiistaina, jolloin ei Guadalajarassa kuulemma ole juurikaan konsertteja tai muuta menoa missään. Mentiin sitten syömään ja kävelemään läheisen kirkon aukiolle. Meidän oli tarkoitus mennä lähellä aukiota olevaan "Maz" -nimiseen modernin taiteen museoon, mutta kuultiinkin sen olevan kiinni tiistai-iltaisin. Museolla oli menossa keskustelutilaisuus, joten lopuksi vahtimestarit päästivät meidän museon tiloihin katsomaan näyttelyä, kunhan oltaisiin vain rauhallisesti. Ei kyllä Suomessa ikinä päästettäisi suljettuun museoon tutustumaan näyttelyyn! Täällä tuntuu välillä, että sääntöjä ei ole ihan pakko aina niin vahvasti noudattaa. Mutta onneksi päästiin. Museossa oli modernille taiteelle osin tyyppillisiä todella erikoisia teoksia, mutta yksi erityisesti nousi itselleni merkittäväksi. Huone oli täynnä kuvia sodasta ja sorrosta sekä tekstipätkiä kirjoista ja kirjeistä.

Guadalajaran kaupunki on itselleni aina ollut jotenkin arkinen. Tällä reissulla vasta tajusin, että täällähän on todella paljon upeita paikkoja ja kulttuurialueita. Ehkä en ole nähnyt muuta ympärilläni, koska näin vanhemmiten ei olla montaa päivää Meksikon reissulla oltu Guadalajarassa tai olen vanhempi ja osaan arvostaa näitä paikkoja enemmän. En tiedä, eikä ehkä tarvitsekaan. Mutta sen tiedän, että tulen katsastamaan ihan uusin silmin koko kaupungin läpi!

Plaza de la Liberazión

Yksi lempparipaikoistani Guadalajarassa on tähän mennessä ollut ITESO eli yksi kaupungin suurimmista yliopistoista. Ystävämme R työskentelee tässä yliopistossa ja vietin osan päivää siellä hänen ja äidin kanssa. Paikka on aivan hurmaava, kuin pieni kaupunki ja täynnä ihmisiä. Kaikkiaan koko yliopistolla työskentelee ja opiskelee noin 8 000 ihmistä. Mutta eniten tykkään siitä, miltä siellä näyttää! Kukkia ja puita joka paikassa. Alla on muutama kuva. Siellä on niin vihreetä! Aloin jo suunnitella, kuinka joskus voisin tulevaisuudessa opiskella siellä. Ehkä pääaineena voisi olla design. Aina saa lapsi haaveilla tulevaisuudesta!