Vaikuttavaa vankilateatteria

Ehkä vihdoinkin on aika kertoa joitain myös töistä. Siellähän aikani pitkälti kuluu, kun pääasiassa työskentelen kuutena päivänä viikossa.

Olen päässyt yhteen hyvin kiinnostavaan projektiin mukaan. Ja siitä olen todella onnellinen, vaikka tapahtuikin ihan projektin loppuvaiheessa. Foro Shakespeare on kuusi vuotta tehnyt Santa Marthan miesvankilan kanssa yhteistyötä. Maaliskuussa sai ensi-iltansa El Mago Dioz, yhteistyön kolmas tuotos.

Foron edestä kuva meidän mainospyöristä ja
esittelyssä El Mago Dioz.

Pakko myöntää, että ensimmäinen vierailu vankilalle jännitti. Vaikka ensin piti viikko odottaa vierailulupaa, tuli ilmoitus menosta kuitenkin vähän yllätyksenä. Edellisenä iltana vain sanottiin, että huomenna perjantaina pääset tutustumaan vankilaprojektiin. Ainoat ohjeet olivat, että tule kymmeneltä aamulla teatterille ja pukeudu vaaleisiin tai värikkäisiin vaatteisiin. Okei, kyllä. Koko yönä en oikein saanut unta, kun mietin millaistahan vankilassa on ja millainen turvatarkastus on... Seuraavana aamuna autossa istuessani pelko oli poissa, tilalla oli vain odottava jännitys. Tässä vaiheessa minulle vasta selvisi, että kyse on miesvankilasta ja että värikkäät vaatteet pitää olla vangeista ja vartijoista erottumiseksi.

Oli hurja astua sisään, kun en yhtään tiennyt mitä odottaa. Vankila-alueelle tultaessa on aluksi useita artesaaniverstaita, kioski ja ruokapaikka. Kaikki toivottivat kohteliaasti hyvää päivää. Artesaanityöt, mitä nopeasti ehdin kävellessä nähdä, näyttivät todella hienoilta! Kehyksiä, kehtoja ja vaikka mitä, upeasti viimeistellyin koristemaalauksin.

Lopuksi kävelimme auditoriolle, jossa teatterityöryhmä oli jo odottamassa. Tässä projektissa on mukana yli 20 vankia, jotka lähes kaikki näyttelevät tai soittavat esityksessä live-musiikkia. Meitä ulkopuolisiakin on päälle kymmenen, joista kaksi näyttelee esityksessä.

Ensimmäisellä kerralla vain tutustuin projektiin ja sen ihmisiin. Juttelin vankien kanssa näytelmästä ja elämästä muutenkin. Tämä on ollut todella upea kokemus ja avartanut omaa ajattelua valtavasti. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, mitä he ovat tehneet tai evät ole tehneet joutuakseen sinne, mutta ei ole tullut mieleenkään kysyä. Tiedän vain, että osa on ollut vankilassa vasta muutamia vuosia ja osa yli kaksikymmentä. Toisaalta Meksikossa ei tiedä kuka on syyllinen ja kuka ei. Rahalla ja asemalla on niin paljon vaikutusta. Täällä sanotaan, että noin 60 prosenttia vangeista on syyttömiä ja että oikeat syylliset tallustavat vapaana kaduilla.

Kaikki mukana olevat vangit ovat ihania, todellisia symppisjätkiä. Arvostan suuresti, että Foro tekee tätä! Tuntuu olevan kaikille hyvin tärkeää. Monet vangit sanovat arvostavansa, kun ulkopuolelta tullaan työskentelemään heidän kanssaan. Siten he voivat toisten vankien ja vartioiden lisäksi olla vuorovaikutuksessa myös muiden ihmisten kanssa. Vangit tekevät hienoa työtä. Esimerkiksi lavasteiden parissa työskentelevä mies maalaa upeasti! Olen pahoillani, etten voi välittää sitä teille kuvilla. Vankilalle ei saa viedä puhelimia tai kameroita ilman erillistä lupaa. Näiden lavasteiden eteen on nähty valtavasti vaivaa! Hienoimmasta päästä on valtava naamari, joka puhuu, kun sen alaleukaa liikutetaan. Kasvot on maalattu neon väreillä ja siihen heijastetaan uv-valoa. Vaikutus on upea!

El Mago Dioksen esitykset järjestetään vankilan auditoriossa. Katsojat saapuvat ensiksi Foro Shakespearelle, jonne he voivat jättää tavaransa. Vankilaan ei oikein voi viedä mitään sisään, ei edes puhelimia. Forolta lähtee maksimissaan 60 hengen porukka busseilla Santa Marthan vankilalle ja palaa sinne esityksen jälkeen.

El Mago Dioz on muunneltu versio Ihmemaa Ozista. Tässä vain pääosan Dorothy on nimeltään Doroteo. Jälki on loistavaa! Jos satutte olemaan Meksikossa, suosittelen lämpimästi! Näytelmässä on hienot lavasteet ja näyttelijäsuoritukset. Varmasti erilaista teatteria senkin takia, että katsomo liikkuu ja näytös tapahtuu ympäri salia.

El Mago Dioz

Lavasteisiin en juurikaan ole päässyt koskemaan. Ne olivat jo viimeistelyä vaille valmiit ja ulkopuolelta ei tulla joka päivä vankilalle auttamaan. Ensi-ilta oli lauantaina 22. maaliskuuta eli kaksi esitystä on takana. Ensi-illassa sain kokea pienet kauhunhetket...

Johtajamme M suvereenisti kysyi toisella vankilakäynnilläni, voisinko ohjata puolet valoista. Pieni pakokauhu iski, enhän ole ennen moista tehnyt ja ensi-iltaan oli enää kolme yötä. Eikä siinä kaikki, tuolloin näin koko näytelmän ensimmäistä kertaa alusta loppuun ja silloinkin M samalla kertoi minulle ja F:lle kuinka valot edes kulkevat esityksessä. Astetta vaikeampaa kaikesta tekee se, että toimimme verhon takaa eli emme käytännössä näe esitystä, välillä vain voimme avata verhoa kymmenisen senttiä. 

Perjantaina pääsimme seuraavan kerran vankilalle, mutta silloin olimme F:n kanssa keskenämme. Jännitti aivan suunnattomasti ensi-illassa. Olen tehnyt lavasteita esityksiin, mutta jännittäminen on silloin ihan toista. Ensi-iltaa katsoessa et voi enää tehdä mitään, vain toivoa lavasteiden pysyvän pystyssä. Valojen kanssa kaikki tapahtuu siinä ja nyt, pitää yrittää suoriutua tehtävästä hetki hetkeltä. Jännitystä ei todellakaan auttanut se, että myös F sanoi jännittävänsä suunnattomasti ja samoin M, joka antoi meille ohjeita radiopuhelimella.

Mutta ei siinä mitään, ymmärrettävästi kaikki jännnittävät täyden salin edessä, jossa suurin osa katsojista on median väkeä. Kaikki meni loppujen lopuksi kutakuinkin kohdalleen! Tein kyllä pari pientä virhettä ja yhden isomman ja olin kuolla häpeään... No elämäähän tämä kuitenkin vain on, ja toinen näytös meni jo astetta paremmin. Lauantaina uusiksi.

Ensi-ilta oli kyllä hieno! Ja tunnelma sen jälkeen. Jokaisen näytöksen jälkeen näyttelijät ja muu työryhmä jää vastailemaan kymmeneksi minuutiksi katsojien kysymyksiin ja keskustelemaan heidän kanssaan projektista. Tosin ensi-illassa aika venähti melkein tunniksi. Pari vangeista purskahti itkuun kertoessaan miten tärkeä teatteriprojekti heille on ja miten se pitää heidät hengissä ulkomaailman elämää varten. Tällaiset huomiot laittavat entistäkin enemmän arvostamaan vankilaprojektia, ja olisi hienoa tuoda tälläista lisää myös Suomeen.

Foro on ottanut jo vankilasta vapautuneita työskentelemään vakituisesti teatterilla. Ainakin kolme nykyistä työntekijää ovat entisiä Santa Marthan asukkaita, ja pari heistä toimii edelleen vankilaprojektissa. Foro Shakespeare tekee todella tärkeää työtä!

Etenkin lauantaisin on ihana käydä vankilalla, kun on vierailupäivä. Vankila-alueelle mennessä on vastassa iso iloinen joukko sinisiin pukeutuneina miehiä odottamassa perheitään ja ystäviään. Tunnelma on lämmin. Ulkopuolella puolestaan on lukuisia värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneita vierailijoita, tulossa tapaamaan rakkaitaan.

* * *

Tässä vielä muutama linkki, joista saatte lisää osviittaa Foron vankilateatterista. Valitettavasti kaikki ovat pääasiassa espanjaksi.

https://www.youtube.com/watch?v=hIYA3RDIm4M

Vankilateatterin Facebook sivut:
https://www.facebook.com/pages/Compañ%C3%ADa-de-Teatro-Penitenciario/668162746554394

Video haastattelua edellisestä projektista:
https://www.youtube.com/watch?v=Or0_mEad7AU

Haastattelu viimeisestä näytelmästä El Mago Dioz:
https://www.youtube.com/watch?v=-pyghW2JU-c