Suklaata, kahvia ja paljon kysymyksiä?

Sunnuntaina käytiin San Angelissa tutustumassa "Suklaa ja kahvi" -festareihin. En niitä kuitenkaan ihan festariksi kutsuisi, mutta pääsipähän vähän maistelemaan. Paikka oli aika pieni ja joka paikassa kauhea tunku. Oletin, että ilmaisia maistiaisia oltaisiin jaettu enempi. No, likööreitä tosin sai maistella mielinmäärin, mutta ne menivät vähän ohi teeman.

Uusin lemppari, suklaa-molea ja natsoja!

Onneksi kaakaoita kuitenkin pääsi maistelemaan. Näin meidän kesken, Meksikosta saa maailman parhaimmat kaakaot! Voisin syödä sellaisenaan jo pelkästään sen suklaan, mistä kaakao valmistetaan. Löysin myös todella hyvän molekastikkeen, jossa oli ripaus suklaata. Toimi erinomaisesti natsojen kanssa. Uusi ruokakombo löydetty!

Kaakaota, kaakaota ja vielä vähän lisää kaakaota.

Suklaa-tamaleita ja muuta hyvää.

Kaakaosekoittimia.

Pääsin kokeilemaan todella erikoisia liköörejä. Yhdellä kojulla esiteltiin kolmea eri likööriä, jotka kaikki on tehty nopal-kaktuksesta, mutta kukin kaktuksen eri osasta. Nopal-lehdistä tehty likööri oli lempparini. Todella raikas, ei yhtään liian makea. Toinen uutuus oli rusinoista valmistettu likööri. Ihmeekseni toimi kyllä ihan hyvin ja erikoisinta ehkä oli se, että se muistutti maultaan vähän salmaria. Tuli ikävä Suomeen, sillä sitä täältä ei löydy...

Nopal-likööri.

San Angel on muutenkin kiva kaupunginosa. Siellä myydään todella vaihtelevasti upeita artesaanien tekemiä töitä! Liikkeissä ja kaduilla. Yksi puisto on täynnä taiteilijoita myymässä teoksiaan ja samalla maalaamassa uusia. Sieltä olisin muutaman voinut mukaani ostaa, mutta kuljetus voisi olla pienoinen ongelma.

Taiteilija paraikaa työnsä kimpussa.

Löysin myös yhden upean kaupan, jonka voisin ostaa tyhjäksi jos voittaisin lotossa! Todella upeita töitä, vähän parempilaatuisia, mutta hintakin sen mukainen. Tässä yksi lisäsyy miljooniin muihin, että voisin todellakin jäädä tänne asumaan! Ostaisin koko astiastoni ja no kaiken muunkin Meksikon henkeen. Tulee valinnan vaikeus, jotain täytyy tuoda sinne koto-Suomeen, mutta mitä...

Meksikolaisia perinnehyrriä upeasti maalattuina.

Helmikirjailtu puusta veistetty
peura ja yksityiskohtainen elämänpuu ottavat asiakkaat vastaan.

Lähikuvaa peurasta. En ole ennen nähnyt näin suurta kyseistä
helmityötä. Aluksi puusta veistetään muoto, johon
liimataan pienen pienet helmet kiinni. Pakko arvostaa!

Itseäni pidempi Catrina savesta valmistettuna.

Eikä pidä unohtaa arkkitehtuuriakaan ja muuta ihanaa mihin kaduilla voi törmätä!

Aika lentää siivillä ja olen nyt muutaman päivän ajan ollut vähän pyörällä päästä. Alkaa tuntua, että viisi kuukautta on liian lyhyt aika, joskin on siitä vielä kaksi kuukautta jäljellä. Olen alkanut vakavissani miettiä, pitäisikö sittenkin etsiä syksyn harjoittelupaikka Mexico Citystä eikä Helsingistä? Mutta mistä, ja olisiko vielä aikaa hoitaa asiat kuntoon. Entä miten Suomen kesäsuunnitelmien käy? Niitäkin kun on jo paljon. Olen vielä nuori ja haluan elää! Haluan jäädä Meksikoon!

Yksi lemppariotoksistani Meksikossa, vaikka taksi vähän onkin tiellä. Taustalla Bellas Artes,
yksi kaupungin kauneimmista rakennuksista, ja oikealla roskismies ottaa iisisti ja lukee päivän lehteä. 

Olen ihastunut tähän kaupunkiin todella! Se on vienyt jalat alta. Tykkään tästä helvetillisestä suurkaupungista. Kaikessa on kaksi puolta, esimerkiksi ihmispaljous on yhtä aikaa hyvä ja huono asia. On myös asioita, joita todella kaipaan Suomesta: meri, metsät ja tila hengittää, unohtamatta ruisleipää, jota ajatellessa tulee melkein itku. Suomeen palattuani tulen yhtä lailla ikävöimään asioita täältä.

Onko kahteen paikkaan kuuluminen rikkaus vai kirous? Sanoisin rikkaus, vaikka välillä ei siltä tunnu.

Missään ei ole täydellistä, kaikkialla on kaunista!