Ihana olla taas kotona Mexico Cityn Copilcossa! Viikko ollaan matkattu veljeni B:n ja hänen tyttöystävänsä H:n kanssa muualla Meksikossa. Kivaa on ollut, mutta myös rankkaa. Kaksi osavaltiota, kaksi osavaltioiden pääkaupunkia ja miljoona pikkukylää koluttuna sekä lukuisia tunteja bussissa istuttuna. Ihana oli joka tapauksessa nähdä ystäviä, perhettä!
Ennen reissua vietettiin B:n ja H:n kanssa paljon aikaa myös sukulaisten parissa Mexico Cityssä. Setä perheineen vei meidät tutustumaan Polancon kaupunginosaan. Käytiin
esimerkiksi ökykalliissa kauppakeskuksessa, jonka avoimella käytävällä
oli sateenvarjoista koostuva tilataideteos. Siitä riitti iloa!
 |
Pikkanen on ihan riemuissaan. |
Kauppakeskuksen vieressä on pari museota, joita tällä kertaa vain
ulkopuolelta ihastelimme. Museo Soumaya on arkkitehtuuriltaan todella
erikoinen, mutta tavallaan kuitenkin tykkään. Sen on rakennuttanut yksi
maailman rikkaimmista miehistä, jotta hän saisi taideaarteensa muidenkin
nähtäväksi. Sieltä löytyy vaikka mitä hienoa, Monetista Daliin! Kävin
siellä joskus vuosia sitten.
 |
Museo Soumaya. |
Setä C vei meidät vaimonsa C:n kanssa syömään perinteikästä meksikolaista ruokaa. Omaa herkkuani enchiladoja ja mole-kastiketta! Enchiladoissa on maissitortillaan käärittynä kanaa ja kastikkeena monista eri chileistä valmistettua molea sekä usein päälle ripoteltuna seesaminsiemeniä.
 |
Enchiladas molen kera. |
Ehdimme myös serkumme ristiäisiin, tai oikeammin pikkuserkun. Täällä on tapana olla vain tätejä, setiä ja serkkuja, mitäs niitä turhaan sen suuremmin erittelemään. Isäni serkku mummin puolelta sai vuoden alussa ihanan pikku-prinsessan. Päästiin tätä suloista vauvaa moikkaamaan ja tietty tervehtimään kaikkia muitakin sukulaisia!
 |
Söpöimmät karkit. |
Nyt vain pikkupostaus miten menee. Kirjoittelen matkakertomuksia paremmalla ajalla! Ihana olla täällä!
Ps. Hyvää isänpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti