Vauvauutisia.

Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, ei lähellekään. Se ei silti tarkoita, etteivätkö yllätykset voisi olla iloisia. Pienen elämäni aikana olen oppinut, että suunnitella pitää ja unelmia saa olla vaikka kuinka paljon. Niihin ei silti kannata takertua..

Itse olen pääpilvissä eläjä. Suunnittelen viisi tai kymmenen vuotta eteenpäin. Tykkään pohtia mitä tulevaisuus voisi tuoda tullesaan ja missä näkisin itseni. Nyt kaikki suunnitelmani ovat menneet todellakin uusiksi. Tätä en osannut edes uneksia. 14. lokakuuta saimme tietää uutisen ja siitä asti elämä sekä ajatukset ovat olleet yhtä sekamelskaa.

Meille tulee vauva. Kesällä syntyy odotettu pienokainen Alanin ja minun tulevaan perheeseemme. Tämä on edelleen käsittämätöntä, jännittävää ja ihanaa! Kannattaa uskaltaa avata se pelottavinkin ovi.

12 viikon ikäisenä.

Edelleen olen pää pyörällä. Kaikki viimeistään konkretisoituu kun saan rakkaimman syliin. Sitä odotellessa fiilistellään, tutustutaan lisää toisiimme ja mietitään tulevaisuutta uusiksi. Vatsa kasvaa kovaa vauhtia ja potkuja tunnen päivittäin. Pakko sanoa, se on jotain uskomatonta. Vaikka tunnenkin liikkeet, on silti vaikeata uskoa, että jotain haurasta kasvaa sisälläni.

Äiti, isä ja maha Meksikon keskustan yllä.

Kaikki on tullut niin nopeasti, nyt mennään jo yli puolenvälin. Odotan innolla kun Alan saapuu tänne kesällä! Vaikeinta on se, kun ollaan lähes koko raskausaika erossa. Onneksi pääsin nyt tammikuuksi käymään Meksikossa, saatiin yhdessä nautti vatsasta ja käydä ultrassa. Kuulimme kumpikin ekaa kertan sydänäänet.


Meksikossa ollessani kävin kurssilla, missä näytettiin kuinka kantaa vauvaa kantoliinalla. Ohjaajani museolta ja hyvä ystäväni Silvia vinkkasi minulle siitä ja lahjoitti muutaman liinan näin alkuun.

Koulun nimi on Cargarte, he pitävät tunteja pitkin viikkoa eri puolilla Mexico Cityä. Kurssi oli aivan ihana! Jos satut olemaan Meksikossa raskausaikana tai pienen lapsen kanssa suosittelen lämpimästi. Itse kävin joka keskiviikko pidettävällä kokoontumisella colonia Romassa metro Insurgentesin liepeillä, jonne voi mennä ilmoittamatta. Kurssin hinta on vain 100 pesoa, eli noin kuusi euroa. Tunti pidettiin Caravanserai-kahvilan takahuoneessa klo 11 eteenpäin. Itse viihdyin siellä kokonaiset kaksi ja puoli tuntia.

Takahuoneen sisustuskin oli leppoisan rauhallinen.

Tunnilla olimme oppimassa minä ja toinen äiti pienen vauvan kanssa. Kumpikin saatiin yksityisopetusta. Pitkin tuntia paikaille lipui muitakin äitejä rupattelemaan ja juomaan teetä. Tunnelma oli rento. Siinä sivussa esiteltiin miten eri tavalla erilaiset liinat voi sitoa. Itse pääsin kokeilemaan monia eri tekniinkoita pehmolelu-apinan kanssa. Sain muilta äideiltä hyviä neuvoja kuinka liikkua lapsen kanssa cityssä. Mukaan tarttui uutta intoa ja uskoa! Ehkä minustakin tulee hyvä äiti.

Kaikki vaiheet kuvattuna, jotta itse muistan ja voin esitellä tulevalle
isällekin liinan käyttöä.

Linkki facebook ryhmään: https://www.facebook.com/Cargarte/?fref=ts

Lapsemme synnyttyä on todennäköisesti muutto Meksikoon. Ainakin hetkeksi, meillä ei todellakaan ole tietoa mitä tämä elämä tuo tullessaan. Yksi päivä kerrallaan on tämän hetkinen mottoni!