Elämä on täynnä ensimmäisiä kertoja.

Elämä on uuden oppimista, etenkin tämän tuoreen perheemme kanssa. Kaikki on uutta, ihmeellistä ja pelottavaakin. Mitä mun pitää nyt tehdä? Kuinka mä tän hoidan? Miten vaippa vaihdetaan? - Onneksi en ole täällä yksin ihmettelemässä, vaan Alanin ja pikkasen kanssa yhdessä, ja ympärillä on suuri tukijoukko. Kiitos siitä!

Nyt on aika nauttia kaikesta uudesta. Ensimmäisestä kerrasta raskaana, ensimmäisestä kerrasta synnyttämässä, ensimmäisestä kerrasta pienokainen sylissä, nähden hänen silmänsä, katseensa, hymynsä. Tuntuu ihanalta, ja nämä ensimmäiset kerrat eivät lopu, onneksi.

Tänään kävimme pihalla ensimmäisen kerran, jos sairaalasta paluuta ei lasketa. Aurinko vähän häikäisi ja silmät ummessa hän yritti tarkkailla kaikkea ympärillä olevaa. Innoissaan valosta ja tuulessa leikkivistä lehdistä. Näin alkuun kahvit terassilla on riittämiin, pian voidaan lähteä pidemmille kävelyille ja piknikille pienokaisen kanssa. Sitä odotellessa tyytyväisesti kotona lököillen.

Onnea tuomassa elefantti-viltti.

Pienokainen simahti samantien sisään tultuaan. Ulkoilman haisteleminen ottaa voimille pienen ihmisen.

Elämä on täynnä ensimmäisiä kertoja, pidä niistä kiinni, muista ne ja nauti!