sunnuntai 21. elokuuta 2016

Oma koti kullan kallis.

Laskeutuessani koneella Meksikoon tunsin palaavani kotiin. Kaikki tuntui niin tutulta ja helpolta. Todella tykkään olla täällä! Onhan Mexico Citysssäkin omat vaikeutensa, mutta niistä selvitään.

Matkaluukki.
Myös Suomeen tullessa koen yhtä lailla kodin tunnun. Kaksi täysin erilaista maata, kumpikin on kotini. Suomessa on rauhallista, luonto lähellä ja ilma raikasta. Meri nurkan takana! Täällä taas ihana ihmispaljous, tacot ja hedelmät. Kaikkialla saa tanssia salsaa!

On ihana olla taas täällä! Fyysisesti paikalla. Ihanaa oli myös nähdä Alan ja että hän näki pikkaisen. Perhe tältä puolelta maailmaa pääsee vihdoinkin tutustumaan uuteen tulokkaaseen kasvotusten.


Ensimmäinen turistikierros on pikkaisen kanssa jo päästy tekemään keskustan San Domingon torin laitamille. Siellä voi painattaa kaikkea mahdollista, synttärikorteista väärennettyihin todistuksiin. Pikkainen kylläkin nukkui koko matkan kantoliinassa ja heräsi vasta metrossa paluumatkalla. Seikkailuja onneksi vielä riittää.




Kaupunginteatteri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti