Viikko sitten.

Viikko sitten oli ihana viikko, aimo annostus äitiä! Hänelle tuli sopivasti työkeikka Meksikoon ja pääsi siinä välissä viikoksi luoksemme Cityyn. Meilkein kaks kuukautta erossa, oli jo mukava nähdä äitiä. Hän pääsi näkemään Pikkasen kasvun, Alanin perheen ja missä asumme. Seuraavaan tapaamiseen onkin sitten aikaa, mutta edes pikaisesti oli tärkeä. Äiti on aina äiti, eikä sitä mikään korvaa.

Torstaina menin äitiä vastaan Arjan kämpille, jonne hän majoittu. Siellä kummatkin asuttu Meksiko-aikamme ja löytänyt lapsemme isät. Hassusti se elämä vie. Siellä loikoiltiin hetki iha rauhassa Sofian kanssa ja nautittiin yhdessäolosta. Hyvä ystävä Guadalajarasta tuli myös pian seuraan ja tapaamaan pikkaista ensimmäistä kertaa. Äiti toi myös paljon tuliaisia. Suomalaista suklaata ja purkkaa, ruispuuroa ja uuden kantoliinani! Tänään ensimmäistä kertaa tein ruispuuroa, jo kaksi kuukautta ilman ruista, oi että oli hyvää.

Lauantaina Arja loihti meille herkkuillallisen, jonne myös saapuivat setäni, tätini sekä heidän tyttärensä. Myöhemmin näistä kahdesta neitokaisesta tulee vielä hyvät leikkitoverit, serkukset.

Muutamaan kertaan näimme Alanin perheen ja minun mamini kesken. Toisena päivänään kutsuimme hänet meille syömään. Kaikki meni hyvin ja pääs tutustumaan meidän Meksiko-arkeen.

Mummi ja abuela.

Kolmas lokakuuta päätimme mennä ulos syömään ja juhlimaan pikkaista. Rakas täytti jo neljä kokonaista kuukautta. Alkuun söimme Cityn keskusaukion Zócalon vieressä olevalla terassilla. Ikkunoista näki aukion ja kirkon. Yhteiseksi ostettiin lautanen täynnä erilaisia lihoja, jotka syötiin tortillan ja salsan kera. Mukana oli myös paistettua sipulia ja nopal-kaktusta, herkkujani. Ensimmäinen mummit-kuva saatiin myös otettua pikkasen kanssa. Saa nähdä koska seuraavan kerran eksymme kaikki saman pöydän ääreen. Pikkanen, minä, äiti, Alan ja hänen perheensä. Pikkuveikkani vielä puuttui, mutta sitten seuraavalla kerralla!

Jälkiruuan söimme toisessa paikkaa MUMEDI-nimisessä kahvilassa. Yhtiä minun ja Alanin vakipaikkoja. Kahvila on ihan Zócalon tuntumassa pääkadun Maderon varrella. Paikka on mukava ja vieressä myymälä, josta löytyy kaikenlaista pienistä soittorasioista kuolleidenpäivän teemaisiin julisteisiin. Kuin pikku-Heureka. Kahvila kuuluu museolle nimeltä Museo Mexicano de Diseño, josta kahvilan nimi tulee lyhennettynä.

Istuskelun jälkeen kävelimme vielä hetken Maderoa pitkin kohti Bellas Artesia, jossa alkuun kohtasimmekin. Ihana iltakävely, lopuksi metrolle ja sillä kotiin. 

Olen kiitollinen, että mamini pääsi Meksikoon näinkin pian muuttoni jälkeen!<3

Kolmen sukupolven naiset.