Runoutta México Cityssä.

Olen saanut jo muutaman työkeikan Secretaria de Culturan eli kulttuuriministeriön kautta. Ensimmäinen työkeikka oli Zócalolla vuosittain järjestettävillä kirjafestareilla, ja tällä kertaa pääsin kuuntelemaan runoutta.

Di/Verso, Encuentro de Poemas en la Ciudad de México järjestettiin ensimmäistä kertaa. Ympäri Meksikoa ja maailmaa kutsuttiin runoilijoita puhumaan Cityn eri kolkkiin. Kaikki tapahtumat olivat ilmaisia yleisölle. Toivotaan, että tapahtuma saa jatkoa tulevaisuudessakin.

Oma työni oli olla oppaana runoilijoille. Mennä heitä vastaan lentokentälle, viedä tapahtumasta toiseen ja huolehtia, että jokainen on omassa keskustelussaan mukana ja ajoissa paikalla. Tämä on välillä helpommin sanottu kuin tehty, kaikki haluavat mennä omia polkujaan ja muualta tulevilta ei paikallisia puhelimia löydy. Onneksi lähes ajallaan saimme kaikki aina kasaan ilman suurempia katastrofeja. Aktiviteetin alkaessa voi hetkisen hengähtää, pysähtyä kuuntelemaan sekä nauttia.

Tällä kertaa pääasiassa autoin algerialaista runoilijatarta toimien tulkkina sekä vieden aktiviteetteihin. Olin toki tekemisissä muidenkin kanssa. Samara Negrouche jäi silti etenkin mieleen, hän on kouluttaunut lääkäriksi, mutta päätti joitakin vuosia sitten runouden ja kirjoittamisen olevan se hänen juttunsa. Saapa nähdä mihikäs minä, valmis huonekalurestauroija lopulta päädynkään, ehkä lentäjäksi tai kätilöksi. Negrouche kirjoittaa monet runoistaan ranskaksi ja oli kaunista kuulla hänen lausuvan runojansa, vaikka en niistä juurikaan mitään ymmärtänyt. Ranska on vain niin kaunis kieli ja hänellä oli juuri sopiva ääni.

Yksi teos jäi etenkin mieleen. Efrain Velasces ei vai lausunut runojaan vaan siihen liittyi paljon muuta aina musiikista videoihin. Tässä kyseisessä teoksessa hän pyysi toista runoilijaa mukaan lavalle. Samalla kun Velasces lausui runojansa kirjoitti tämä toinen henkilö tietokoneelle kaiken mitä ehti ja mikä hänelle jäi päälimmäisenä runosta mieleen. Runon edetessä samaan aikaa kirjaimet ja sanat vilisivät näytöllä. Se oli täysin uudenlainen runokokemus, yrittäen samalla kuunnella runoa ja toisaalta lukien mitä siitä kirjoitetaan sekä miettien mitä itse olisi kirjoittanut kuulemastaan. Ideana oli tuoda esille, että jokainen teos on erilainen eri ihmisten silmissä.

Työ on ollut todella mukavaa ja plussana vielä näin muutaman paikan, missä en aiemmin ollut käynyt. Yritys kylläkin on ollut kova, mutta ei vain ole "ehtinyt". Pääsin käväisemään Parque Chapultepecissä sekä Meksikon pääkirjastossa Biblioteca Vasconceloksessa. Uutena tuli myös Museo de la Ciudad de México Zócalolta muutaman korttelin päässä.

Biblioteca Vasconcelos

 

 

 

 

Parque Chapultepec, Casa de Lago

Tapahtuma paikoissa saatoit kuulla runon jos toisenkin.

 Museo de la Ciudad de México

 

 

Jännittää jättää tyttö kotiin, vaikka tiedänkin, että abuelan kanssa hän on hyvässä hoidossa. Tämä toinen kerta oli jo huomattavatsi helpompi kuin ensimmäinen, turhaan silloinkin stressasin...

Kotiin on ihana palata, kun hymytyttö on naurusuin vastassa!