Omilla siivillä : Pala raikasta ilmaa suurkaupunkielämän keskellä!

Talvesta syksyyn 2015 asuin ensimmäisen kerran aikuisena Meksikossa. Veljeni ja hänen tyttöystävänsä tulivat kesällä käymään ja kiertelimme vähän siellä sun täällä. Teimme retkiä Mexico Cityssä ja sen ulkopuolella, Guanajuaton ja Jaliscon osavaltioissa.

Pitkään oli ollut halu aloittaa blogin kirjoittaminen, Meksikoon lähtö antoi viimein kunnon potkun persuksille. Alkuun tuntui kuitenkin kankealta ja kirjoituksia syntyi hiljakseen. Niinpä minulta löytyy läjäpäin julkaisemattomia kuvia. Joten varautukaapa, olen päättänyt kahlata läpi kuva-arkistoni ja pistää parhaat otokset teillekin näytille!

Yhtenä reissukohteistamme oli Grullo. Pieni kylä Jaliscon osvaltiossa. Jaliscon pääkaupunki on Guadalajara, joka on itselleni todella tuttu paikka. Pienenä asuimme siellä muutaman vuoden. Guadalajarasta matkaa Grulloon on muutama tunti autolla luoteeseen. Grulloon on pitänyt jo tovi päästä, ystäväpariskuntamme ja heidän lapsensa muuttivat sinne jo vuosia sitten. Aikaisemmin ei vain ole sopinut matkasuunnitelmiin, nyt onneksi natsasi.

Ysätävämme haki meidät autolla Guadalajarasta, näin pääsimme leppoisammin kuin bussilla perille asti. Matkalla pysähdyimme syömään Ajijic-nimisessä kylässä. Kiertelimme tovin myös kaduilla ja piipahdimme joen rannalla. Se oli ihanaa! Raikas tuoksu, tuuli hiuksissa ja helppo hengittää. Mitä Suomesta suuresti ikävöin on raikas ilma ja merituuli! Mexico Cityssä se usein unohtuu, täällä ilma on saasteista ja ohutta. Vasta päästyään suurkaupungin ulkopuolelle sitä muistaa mitä on hengittää vapaasti. Ranta oli ihana, tuntui kuin olisin ollut meren tuntumassa. Eikä ihme, Lago de Chapala on Meksikon suurin järvi, sen pinta-ala on yli 1000 km². Jos joogaisin tai meditoisin oikein toden teolla olisivat nämä maisemat ja tämä henki todellakin paikka sen harrastamiselle.

Illasta pääsimme Grulloon, pieneen kylään. Suomen mittapuulla paikka olisi pienehkö kaupunki, mutta maassa maan tavalla. Paikka on kaunis, karkea. Kerrostaloja ei näy missään, kaikki matalaa betonirakennusta. Korttelit graafisia, kaikki kadut suoria. Jos seisot kaupungin toisella laidalla ja otat kiikarit käteen voit melkein nähdä mitä tien toisessa päässä pilkistää. Ystävämme asuvat vanhassa synnytyssairaalassa. Paikka on todellakin muuttunut, pihamaalla on kanoja ja kasviksia omaan käyttöön. Ihaninta oli keskellä pihaa nouseva granaattiomenapuu! Keskustasta löytyy ystäviemme pitämä leipomomyymälä, La tienda verde del Grullo. Seinän toisella puolella ikkunoiden takana näkyy leipomo, jossa leivät ja leivonnaiset syntyvät. Toisella avautuu myymälä. Siellä myydään leipomon tuotoksia ja kaikkea muuta erikoista mitä muuten pikkukylästä ei pakolla löytyisi. He myyvät shusi-tarvikkeista aina egologisiin hygieniatuotteisiin varustettuina suomalaisella nimellä. Eräs tuotemerkki käyttää suomenkielisiä sanoja, kuulemma tykästyivät kieleen sen kuullessaan.


Kattomaisemia.

Perinteistä meksikolaista sorbettia jäisissä tynnyreissä, makuna myös hieman erikoisempi maissi.

Viimeisenä iltana piipahdimme kaupungin laitamilla kukkulan huipulla ottamassa kuvia ja katsomassa auringonlaskua. Portaita pitkin kävellen ylhäältä löytyy kaupungin suurin kirkko. Reittiä kävellessä kummallakin puolella oli asutusta kukkulan harjalla. Portaissa oli ihmisten nimiä ja myöhemmin meille selvisi laattojen olevan portaiden rahoittajien ja rakentajien kunniaksi. Paikka oli kaunis ja sieltä avautui maisema koko kaupungin ylle.

Yhtenä aamuna kävimme vierailulla viereisissä kylissä. Aamupalalla kävimme Las Comadresissa. Paikassa tehdään käsin perinteisin menetelmin tortilloita kivimuurihelloilla. Siellä tuoksui ihan sauna ja palanut puu, tuli ikävä Suomeen. Voit aamulla käydä ostamassa tuoreet käsinvalmistetut tortillat tai voit tehdä, kuten me teimme. Otat kahvit, salsat ja pavut koriin ja menet paikan päälle syömään vastalämmitettyjä tortilloita. Istuimme siellä tovin syöden ja nauttien. Lopuksi pääsimme tutustumaan valmistukseen alusta asti ja saimme paistaa omat tortillat. Ammattilaisten tekemänä näytti helpommalta, meillä tulin liian ohuita tai paksuja. Jälkiruuaksi oli mangoa suoraan takapihan puusta. Aamupalan jälkeen matka jatkui viereiseen kylään maauimalaan pulahtamaan. Vesi pulppuaa suoraan lähteestä, ympärille on rakennettua uimaltaita. Yhden altaan pohja oli vuorattu kivin, sieltä vesi nousi ja liukui muihin altaisiin, sieltä lopuksi luontoon purona. Ihanaa elämää, voisin tottua!

Tortilla massan valmistusta.

Vierailumme Grullossa kesti vain muutaman päivän ja lähdön aika tuli aivan liian nopeasti. Pääsin vielä hetken nauttimaan ystäviemme seurasta automatkan ajan. Vaihdoimme reittiä edellisestä kerrasta ja pysähdyimme syömään Tapalpa-nimiseen kylään vuoren huipulla. Tämä on yhdestä yli sadasta Meksikon "taianomaisista kylistä" eli Pueblo Mágicosta. Jotkut maan kylistä ovat saaneet tämän nimityksen jonkun erikoislaatuisen seikan vuoksi. Tässä kylässä esimerkiksi kaikki talot oli valkoisia, ikkunalaudat puusta valmistettu ja kattoja koristi punainen tiilikatos. Söimme hyvin ja levähdimme hetkisen keskusaukiolla ihastellen paikallista kirkkoa. Pääsimme tovin viettämään aikaa ystäviemme seurassa ennen hyvästelyjä.