Aamutuimaan, tykkään tästä sanasta. Tykkään aikaisista aamuista, hitaista aamuista, aamuista kun ei ole kiire minnekään. Tästä syystä varmaan herään kolme tuntia ennen töihin lähtöä. Tarvitsen vartin sängynlaidalla istumiseen, samalla heräillen. Tarvitsen seisoskeluhetkeni suihkussa ilman huolenhäivää. Aamulla pääkoppa toimii hitaalla ja on tarve miettiä jokainen asia muutamaan kertaan uusiksi. Tarvitsen siihen aikaa, en halua hosua.
Näin saan toteutettua pitkän ja rentouttavan aamun vaika lähtö kodista olisikin jo yhdeksän aikoihin. Eikä ollenkaan haittaa. Herään kun kaikki nukkuvat, käyn suihkussa ja valmistaudun. Aloitan aamupalan teon, pikkainen herää jossain välissä. Syödään ja nautitaan aamupala yhdessä, välillä isän kanssa ja välillä kaksin. Aamutuimaan on kaunein aurinko, valonpilkahdus yön jälkeen. Pieni säde kurkistaa ikkunasta verhojen läpi, olo on raukea.
Aamut pikkaisen kanssa ovat parasta aikaa. Etenkin kun meidän pieni ilopilleri herää aina hymyillen aamuun uuteen, hyvin harvoin on känkkäränkkä kainalossa. Köllitään jos on vapaata, syödään ja leikitään miten ehditään, mutta aina olemme yhdessä.
Viikko sitten oli yksi erityisen raukea aamu. Menin töihin vähän myöhemmin. Heräsimme, touhusimme ja söimme hyvin. Lopuksi laitoimme itsemme nätiksi, tyttö lähti abuelan kanssa juhliin ja minä töihin. Illalla taas kohtasimme ja höpöttelimme päivän tapahtumia.
Nukkumaan hymyssäsuin odottaen seuraavaa aamutuimaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti