 |
| Amsterdamin yllä. |
Ihanan olla Suomessa ja nähdä Äitiä, veljeä, sukulaisia ja ystäviä. Ensimmäiset päivät näimme tuttuja, viikonloppun olemme lepäneet kotona reissuflunssan kourissa. Kohta jo voiton puolella ja päästään kiertelemään Helsingin katuja.
On hassua olla täällä. Tuntuu, että kieli on ihan ruosteessa. Samaan aikaan tuntuu kodilta ja toisinaan tunnen itseni ihan vieraalta kävellessäni kaduilla, kaupassa ja junassa. Niihin on tullut uudet korttienlukulaitteet ja tunsin itseni ihan turistiksi kysyessäni apua. Kieli on jumissa, tunnen että sanat takkuilee, espanja haluisi punkea läpi, gracias, adios, hola... Puhun hassusti pääni sisällä, toivottavasti muut eivät huomaa. En muista sanoja.
Toisaalta kaikki mitä olen ikävöinyt ovat täällä. Perhe, kaverit, suomalaiset ruokavalmisteet, hapankorppu, soijakerma, salmiakki, tavarat, jotka eivät viime kerralla mahtuneet matkatavaroihin, solidaarisuuskalenteri vuodelle 2017, luonto, Helsinki!
En enää tiedä kumpi on mansikkani ja kumpi mustikkani, Meksiko vai Suomi. Ehkä kumpikin on mansikkani ja kaikki ne loput parisensataa muuta maata mustikkani. Eipä sen väliä, kumpikin tuntuu kodilta, kumpaakin ikävöin ja kaipaan, kummastakin nautin ja kummassakin on juureni, henkiset ja fyysiset.
Nämä muutama kuukautta nautin täysin rinnoin Suomen suvesta, esittelen lisää paikkoja Alanille ja pikkaiselle, näen ihmisiä, eläimiä ja paikkoja. Rakastetaan, ikävöimisen aika on sitten joskus toiste!
 |
| mummi/äiti |
 |
| Vuosi sitten otettiin samasta paikasta masun kanssa kuva, nyt pikkainen sylissä. |
 |
| Kuukauden verran Mimmi vieraili meillä Meksikossa ja näki pikkaisen kasvavan. Nyt vain yksi päivä samassa maassa, mutta saimme järkättyä näkemisen!<3 |
 |
| Tyyni sisälläni soi lunnon keskellä. |
Ihanaa kesää kaikille, törmäillään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti